Valkoisen tantran meditaation jälkeen suositellaan tekemään jotakin omavalintaista meditaatiota seuraavina 40 päivänä. Olen tehnyt omani joka päivä, ja voi olla että jatkan sitä vielä 40 päivän jälkeenkin. En tiedä vielä, en ole ainakaan kertaakaan laskenut monesko päivä on menossa, ja koska 40 päivää loppuu. Se saattaa hyvinkin olla merkki siitä, että teen kyseistä meditaatiota niin kauan kuin hyvältä tuntuu.
 
Kyseisessä meditaatiossa istutaan risti-istunnassa, hengitetään syvään sisään ja toistetaan mantra uloshengityksellä kahdeksan kertaa. Minkä jälkeen hengitetään taas syvään sisään, ja aloitetaan mantra alusta. Meditaation ohjeessa sanotaan, että jokaisen kierroksen pitäisi kestää 45 sekuntia, ja kehotetaan vähitellen kasvattamaan omaa kapasiteettia. Sitä ohje ei kylläkään kerro, että miten sitä kapasiteettia kasvatetaan. Ja kieltämättä toivoisin voivani kasvattaa omaa hengityskapasiteettiani niin, että kierrokset mantroineen pitenisivät. Mutta tuntuu, että minun kierrokset junnaavat siinä 25 sekunnissa, eivätkä siitä pitene mihinkään. Siihen on tyytyminen, kun ei omaa hengitystään oikein pakottaakaan voi. Eikä kannata.
 
Sen verran turhauttaa oman hengityksen pikaisuus, että meinaan koko ajan unohtaa kuinka paljon hengitykseni on jo tähän asti pidentynyt joogan myötä. Nyt vaan näyttää siltä, että kehitys on seisahtunut joksikin aikaa paikalleen. Mutta ehkä se heti seuraavaksi ottaa kunnon harppauksen eteenpäin. Ehkä, kun vaan jaksan tehdä meditaatiota päivästä toiseen.