Joogajuttuja2026-06-03T13:41:02+03:00Blog Integration Feed Generatorhttps://joogajuttuja.vuodatus.net/tk69582https://joogajuttuja.vuodatus.net/<![CDATA[Kiitos ja anteeksi]]>
Kiitos Vuodatukselle siitä, että se on tähän asti tarjonnut helpon alustan blogin pitämiselle. Kestin hyvin heinäkuisen korjaustauon. Kestin vielä senkin, että blogistani – niin kuin monen muunkin blogista – hävisivät kaikki kuvat. Mutta sitä en kestä, ettei Vuodatus vieläkään toimi niin kuin pitäisi. Tuki ei vastaa viesteihin. Mitään ei tunnu tapahtuvan asian korjaamiseksi. Informaatiota Vuodatuksen tilanteesta ei heru.
Anteeksi muutosta aiheutuva vaiva. Ja se, että uusi blogi on vielä melko pelkistetty; opetteen pikkuhiljaa sitä käyttämään.
]]>2012-08-05T07:10:01+03:002019-09-30T18:17:03+03:00https://joogajuttuja.vuodatus.net/lue/2012/08/kiitos-ja-anteeksitk69582https://joogajuttuja.vuodatus.net/<![CDATA[Joogapieruja]]>
Ai että mikäkö on joogapieru. No tietenkin pieru, joka pääsee joogatessa. Niitä pääsee kanssajoogaajilta aina toisinaan, eikä ilmiö itsellenikään aivan täysin vieras ole. Joogapierut eivät ole mikään ihme, sillä kun tehdään erilaisia asanoita, ei pierun pidättäminen aina ole mahdollista. Lisäksi jotkut asanat nimenomaan poistavat ilmaa suolistosta, eikä pieru sellaisen asanan tuloksena ole mikään ihme. Yksi asia on sitten se, että pitäisikö pierua ylipäänsä pidättää. Varsinkaan joogatessa.
Meidän kulttuurissa pieru on aika nolo juttu, eikä niitä ole tapana päästellä estottomasti. Niinpä joskus joogatunnilla ilmoille päässyt pieru aiheuttaa päästäjässään hermostunutta hihitystä, punastumisen ja jonkin kommentin vieruskaverille. Toisaalta kanssajoogaajien pieruihin tottuu, eikä niihin kiinnitä sen enempää huomiota kuin kuorsaukseen loppurentoutuksen aikana. Joskus olen ollut sellaisen joogaopettajan tunnilla, joka piereskeli vapautuneesti, mutta pyysi kyllä anteeksi paukkujaan.
Minun kantani joogapieruihin on periaatteessa hyvinkin salliva ja myönteinen niin kauan kuin vakavia hajuhaittoja ei ilmene. Ilman päästäminen on osa suoliston normaalia toimintaa, ei sitä kannata nolostella. Sitä paitsi kasvisruokavalio ja etenkin papujen syönnin seuraus saattaa olla se, että perästä kuuluu. Toisaalta sitten jooga auttaa vatsaa toimimaan ja sulattamaan ne pavutkin.
]]>2012-08-03T12:23:01+03:002019-09-30T18:17:06+03:00https://joogajuttuja.vuodatus.net/lue/2012/08/joogapierujatk69582https://joogajuttuja.vuodatus.net/<![CDATA[Loppukokeeseen valmistautumista]]>
Kundaliinijoogaopettajaksi valmistumisesta puuttuu enää kirjallisen loppukokeen tekeminen. Se meillä on edessä sunnuntaina 19.8. Aikaa on siis vielä reilu kaksi viikkoa valmistautua. Niin kuin aina, lukeminen jää vähän viimetippaan. Ei sillä, olen minä lukenut koko 330-sivuisen Aquarian Teacher –kirjan jo kertaalleen läpi. Luin sen pienissä pätkissä viime talven aikana ja niin, että jos en jotakin ymmärtänyt tai sisäistänyt, en jäänyt takkuamaan vaan luin sujuvasti eteenpäin.
Nyt luen kirjaa toista kertaa, alleviivaten ja muistiinpanoja tehden. Kolmanneksen olen jo käynyt läpi, ja täytyy sanoa että moni asia on kirkastunut ja auennut vähän kuin itsestään ensimmäisen ja toisen lukukerran välissä. Niin siinä yleensä käy; olen tämän lukutekniikan todennut oikein hyväksi erilaisten asioiden opiskelun yhteydessä.
Yksi hankaluus on se, että kirjan teksti on niin painavaa asiaa, ettei sitä kerta kaikkiaan voi lukea pitkää pätkää kerrallaan. Jos ajatus herpaantuu hetkeksikään, on tekstistä ulkona kuin lumiukko. Onneksi välillä on vähän käytännöllisempiä pätkiä, jotka kyllä sitten houkuttelevat vähän kokeilemaankin. Eilen kävin läpi kundaliinijoogassa yleisimmin käytettyjä mantroja, ja ihan pakko oli pikkuisen kokeilla ja kajautella Har Har Wahe Gurua ja muutakin. Lopulta olin olohuoneen lattialla mantraamassa täyttä kurkkua. Ikkunatkin olivat auki, joten naapurit pääsivät nauttimaan hommasta myös. Mielessä ehti jossain vaiheessa käydä ajatus, että olisikohan pitänyt hakea ajastin yläkerrasta, sillä mantratessa katoaa ajantaju ihan kokonaan ja pieneen kokeiluun saattaa vierähtää kolme varttia ihan huomaamatta. No, sekin asia hoitui ihan kuin itsestään, kun kännykkä sanoi blong merkiksi tekstiviestistä. Otin sen lopetusmerkkinä.
Tänään olen pyörinyt olohuoneen lattialla ja kokeillut erilaisia istuma-asentoja, joita kirjassa esitellään. Juu, ei jalat taivu lootusasentoon. Risti-istunta-asennon erilaiset variaatiot sujuvat vaihtelevalla menestyksellä, totesin niitä kokeiltuani. Mutta kirjassa ei ole ollenkaan sitä risti-istunta-asentoa, jossa nilkat ovat vartalon edessä lattialla peräkkäin. Siitä minä olen aloittanut, ja siinä edelleenkin istun jos pitkiä aikoja pitää istua. Lisäksi siinä asennossa saa vakaan ja tasapainoisen asennon, jos pitää tehdä jotakin ylävartaloa heiluttavaa liikettä: ei tarvitse pelätä kellahtavansa kumoon.
Seuraavaksi pitää opetella mudrat eli käsien asennot. Kyllä minä ne osaankin, mutta shuni mudra ja surya mudra menevät sekaisin. Shuni mudrassa peukalonpää ja keskisormen pää koskettavat toisiaan, surya mudrassa taas peukalonpää ja nimettömän pää ovat yhdessä. Pitää siis muistaa, että shuni-sormi on keskisormi, ja surya-sormi nimetön. Ihan helppoa.
]]>2012-08-02T11:40:01+03:002019-09-30T18:17:08+03:00https://joogajuttuja.vuodatus.net/lue/2012/08/loppukokeeseen-valmistautumistatk69582https://joogajuttuja.vuodatus.net/<![CDATA[Retriitin muistelua]]>
Ennen Vuodatuksen ongelmista johtuvaa pakollista kesätaukoa taisin jäädä tilanteeseen, jossa olin lähdössä Frantsilaan retriittiin. Retriitin aiheina oli kundaliinijooga ja enneagrammi. Kundliinijooga oli tuttua jo entuudestaan, mutta enneagrammi oli uusi tuttavuus. Toki ennen retriittiä tein netissä testin, jonka avulla saattaa onnistua löytämään oman enneagrammityyppinsä. Minulla ei ollut mitään ongelmia löytää omaani, olen ilmiselvä vitonen. Eikä se ollut mikään yllätys, sen verran olen jo oppinut itseäni tuntemaan.
Retriitissä ehkä parasta oli aamusadhanat, joissa mantrat laulettiin kitaran ja jonkin sortin rumpujen säestyksellä. Ja Frantsilan ruoka, tietenkin! Ja mukavat ihmiset ympäri Suomea, joista yllättävän moni tutustui kundaliinijoogaan vasta retriitissä. Minusta olisimme voineet joogata enemmänkin – esimerkiksi aamusta iltaan – mutta toki teimme voimakkaita harjoituksia, jolloin vähempikin riittää ihan hyvin.
Tuttuun tapaan kävi niin, että varsinkin enneagrammia ja siihen liittyviä asioita käsiteltäessä minulla kävi aika tavattoman pitkäksi. Malttamattomana odotin, että menisimme eteenpäin. Samalla jotkut muut tuskailivat, kun uutta asiaa ja sisäistettävää tuli niin nopeasti. Parhaimman käsityksen koko enneagrammista sain, kun jätin yhden hengitysharjoituksen väliin ja sillä aikaa lueskelin sekä puoliksi selasin yhden enneagrammia käsittelevän kirjan.
Ihan kiinnostava juttu enneagrammi on, ei siinä mitään. Mutta en kokenut mitään herätystä. Enkä tiedä miksi enneagrammi olisi yhtään sen parempi väline itsetuntemukseen kuin mikään muukaan. Nyt sitten on senkin välineen perusteet hallussa.
]]>2012-08-01T11:31:01+03:002019-09-30T18:17:10+03:00https://joogajuttuja.vuodatus.net/lue/2012/08/retriitin-muisteluatk69582https://joogajuttuja.vuodatus.net/<![CDATA[Mistä näitä joogatunteja oikein tulee?]]>
Vielä kesän alussa ajattelin, että syksy menee ihan mukavasti niin, että minulla on ohjattavana yksi kundaliinijoogatunti viikossa. Se tuntui ihan hyvältä ja riittävältä, ja varmasti se olisi sitä ollutkin. Mutta nyt on jotenkin käynyt niin, että viikoittaisia tunteja on tullut lisää. Tänäänkin kävin allekirjoittamassa työsopimuksen yhden liikuntapaikan kanssa, jossa tunnit alkavat heti ensi viikolla. Ja minua kysyttiin joogaa ohjaamaan toissapäivänä!
Joillekin kyselyille olen joutunut vastaamaan tylysti ei, sillä minulla tulee olemaan se uusi päivätyö. Työmatkat tarkoittavat junassa istumista, sillä työ ei sijaitse tässä kaupungissa. Työ matkoineen vie aikaa, enkä minä ainakaan vielä osaa arvioida kuinka kiireistä minun elämästä tulee. Se jää nähtäväksi.
Tänään sain myös sähköpostin, jossa minua pyydettiin sijaistamaan parilla kundaliinijoogatunnilla. Suostuin niihin, jotka minulle sopivat. Ja tänään hankin kahdelle omalle tunnilleni sijaisen, en pääse millään itse pitämään niitä tunteja. Onneksi sijainen löytyi, lämpimiä ajatuksia lähtee hänelle.
Sitä minä oikeastaan yritän tässä sanoa, että on kummallista – toki hienoakin – miten asiat sujuvat ja järjestyvät joskus ihan omia aikojaan. Minä oletan, että jos asiat tälle mallille asettuvat, niin minusta sitten myös on ne asiat hoitamaan.
]]>2012-07-30T20:08:01+03:002019-09-30T18:17:12+03:00https://joogajuttuja.vuodatus.net/lue/2012/07/mista-naita-joogatunteja-oikein-tuleetk69582https://joogajuttuja.vuodatus.net/<![CDATA[Kesärientoja]]>
Taas on vuokra-auto pihassa ja laukut pakattuina valmiina lähtöön kohti Suomen suven lukuisia tapahtumia. Samalla pääsee tapaamaan ystäviä, jotka asuvat toisella puolella maata ja joita näkee harmillisen harvoin. Onneksi vuoden tauko ei heidän kanssaan tunnu missään, voi aloittaa jutut aivan kuin olisi tavattu viimeksi eilen.
Eilen ohjasin taas yhden kundaliinijoogatunnin. Harjoitus oli melko raskas, ja mietin moneen kertaan tuntia valmistellessani, että eikö joku helpompi harjoitus olisi mukavampi. Ei, jostakin syystä päädyin koko ajan vain tähän yhteen ja samaan harjoitukseen. Mikään muu ei tuntunut oikealta. Tunnin jälkeen yksi joogaaja tuli sanomaan, että hän on usein miettinyt kyseisen harjoituksen tekemistä, mutta ei ole koskaan uskaltanut kokeilla, koska on ajatellut että se on liian raskas. Harjoituksessa ollaan useaan otteeseen asanassa, jota joskus kutsutaan nelijalkaiseksi pöydäksi (englanniksi se on bridge pose eli silta). Asana on pidemmän päälle raskas, viimeistäänkin siinä vaiheessa kun toinen jalka nostetaan maasta ylös 60 asteen kulmaan.
Tuollaista harjoitussarjaa ohjatessa on pidettävä huoli siitä, että ei ala sääliä ohjattaviaan. Totta kai kaikki minun myötätuntoni on heidän puolellaan, sillä tiedän millaista se on. Mutta tiedän myös, että jokaisesta löytyy yllättävän paljon voimia ja jaksamista. Ja aina voi levätä välillä, tehdä vain sen minkä jaksaa, se riittää kyllä. Ja niin se usein meneekin, että minä hämmästyn siitä, miten hyvin ohjattavat jaksavat. On jollakin tavalla liikuttavaa, miten he sinnikkäästi yrittävät, eivät anna periksi vaan jatkavat vaikka sokeakin näkee että nyt ei enää ole ihan helppoa. Sellaisen harjoituksen jälkeen yritän aina muistaa sanoa, että jaksoitte tosi hienosti. Ja hienosti he jaksavat, kuka mitenkin, jokainen oman kyynsä mukaan, mutta kaikki tosi upeasti.
]]>2012-07-27T09:18:01+03:002019-09-30T18:17:15+03:00https://joogajuttuja.vuodatus.net/lue/2012/07/kesarientojatk69582https://joogajuttuja.vuodatus.net/<![CDATA[Pitkästä, pitkästä aikaa]]>
Hei vaan taas kaikki lukijat, jos sellaisia vielä on jäljellä. Hiljaisuus blogissa on johtunut siitä, että Vuodatus eli tämä blogipohja laittoi meidät kaikki bloggaajat pakolliselle kesälomalle. Ensin tuli joku sähkökatkos, joka sekoitti kaiken. Ja sitten Vuodatus teki vähän isompiakin muutoksia johonkin, en muista mihin kun ei tämän alan sanasto ole oikein aktiivisesti hallussa. En siis ole laiskotellut päivittämisen suhteen, vaan olen olosuhteiden pakosta ollut kirjoittamatta.
Tauon aikana on tapahtunut vaikka mitä. Olen saanut syksyksi työpaikan, ja sopinut ohjaavani kundaliinijoogatunteja syksyllä säännöllisesti. Voi olla, että tunteja tulee vielä lisää. Puutarhassakin on tapahtunut yhtä sun toista vesisateen lisäksi. Lisäksi koin vakavan hermoromahduksen käytyäni kampaajalla tasoituttamassa hiusten latvat - kampaajan käsitys latvojen tasaamisesta oli louhia ne ohennussaksilla järkyttäväksi hiirenhännäksi. Minä en huomannut mitään, sillä istun kampaajalla silmät kiinni aina kun mahdollista. Se oli sitten viimeinen kampaajakäynti vähään aikaan. Ostin hiussakset ja rekrytoin hiustenleikkaajan vastedes ystäväpiiristäni.
Asioista lisää myöhemmin, halusin nyt vaan kertoa että täällä ollaan ja bloggaus jatkuu.
]]>2012-07-26T15:28:01+03:002019-09-30T18:17:17+03:00https://joogajuttuja.vuodatus.net/lue/2012/07/pitkasta-pitkasta-aikaatk69582https://joogajuttuja.vuodatus.net/<![CDATA[Maisemanvaihdoksia]]>
Tämä Vuodatuksen blogialusta on takkuillut koko viikonlopun, ja vieläkään se ei toimi ihan niin kuin pitäisi. Blogien päivityksiä vilkuillessani on näyttänyt siltä, että tosi monet ovat hermostuneet ja muuttaneet bloginsa toisille alustoille. Tämä blogi pysyy täällä; ainakaan vielä ei ole mitään syytä lähteä kirjoittelemaan muualle.
Blogin pitäjä eli allekirjoittanut sen sijaan vaihtaa taas maisemaa. Tulihan tässä jo oltuakin kotosalla kokonaista kaksi päivää. Jätän jälleen siipan kotiin syömään kalapuikkoja, ja lähden kundaliinijoogaretriittiin. Tai retriittiin, jossa on myös kundaliinijoogaa. Tai miten päin se nyt ikinä meneekään, voin kertoa tarkemmin kunhan palaan loppuviikosta.
]]>2012-07-02T03:17:01+03:002019-09-30T18:17:19+03:00https://joogajuttuja.vuodatus.net/lue/2012/07/maisemanvaihdoksiatk69582https://joogajuttuja.vuodatus.net/<![CDATA[Hyvä antaa vähästäkin, paha ei paljostakaan]]>
Kotona ollaan taas, väsyneenä mutta kuitenkin. Raahauduin yöllä kotiin vasta pikkutunneilla. Jotenkin tuntuu siltä, että palaaminen Suomeen ja kotikonnuille venähtää aina sinne pikkutunneille vähintäänkin, tänne on joka paikasta niin pitkä matka.
Raahautuessani viimeistä kilometriä kotiin kaikkine matkatavaroineni, vastaan tuli aivan fiksun näköinen ja oloinen nuori mies. Mies kysyi, olisiko minulla antaa hänelle kahta euroa, hän tarvitsisi bussirahaa ja voisi antaa minulle vaikka tupakkaa rahoja vastaan. Jostakin vanhasta tottumuksesta vastasin, että minulla ei ole käteistä, en voi häntä auttaa. Se oli vale!
Jatkettuamme molemmat matkaamme eri suuntiin, iski minulle heti katumus mieleen. Miksi ihmeessä en voinut antaa hänelle kahta euroa? Minulla oli kukkaro pullollaan kolikoita, olisin aivan hyvin voinut antaa hänelle pari. Kahdella eurolla ei ole mitään merkitystä minun taloudelleni, mutta nuorta miestä ne olisivat voineet siinä tilanteessa auttaa kovastikin.
Voi miksi, miksi olin niin tyly. No, ehkä jo seuraavalla kerralla kun vastaava tilanne tulee eteen, osaan olla anteliaampi ja avuliaampi.
]]>2012-06-30T15:29:01+03:002019-09-30T18:17:22+03:00https://joogajuttuja.vuodatus.net/lue/2012/06/hyva-antaa-vahastakin-paha-ei-paljostakaantk69582https://joogajuttuja.vuodatus.net/<![CDATA[Reissun päälle]]>
Vielä pitää laittaa pyykit narulle ja kastella kukat, sitten on kaikki valmiina ja voin lähteä muutamaksi päiväksi reissun päälle. Onneksi ei tarvitse mennä yksin, vaikka siippa ei mukaan lähdekään. Siippa jää kotiin, ja hän sanoi syövänsä kalapuikkoja joka päivä. Älkää nyt käsittäkö väärin, kalapuikot ovat siipan suurta herkkua, mutta kun minä olen kotona, hän ei voi minun kala-allergian takia niitä ruuakseen paistella. Niinpä hän syö kalapuikkoja kun minä en ole kotona.
Toivottavasti olen muistanut pakata kaiken tarpeellisen mukaan. Joka kerta tuntuu siltä, että tällä kertaa olen unohtanut jotakin tosi oleellista. Yleensä en kuitenkaan ole.