Kundaliinijoogatunnin lopussa, varsinaisen harjoitussarjan jälkeen tehdään usein lyhyt meditaatio. Erilaisia meditaatiotekniikoita on valtava määrä, joten se, miten meditoidaan, vaihtelee. Tämänpäiväisessä meditaatiossa istuimme perusasennossa, kädet sylissä, ja etsimme oikean käden neljän sormen avulla vasemmasta ranteesta pulssi. Sen jälkeen seurasimme pulssia, ja sanoimme hiljaa mielessä mantran ”sat nam” jokaisen pulssin sykähdyksen kohdalla. Tai siis näin sen olisi pitänyt mennä, mutta en minä mitään pulssia ranteestani löytänyt. Ärsyttävää! Sama meditaatio on tehty aiemminkin, joskus vuosia sitten, ja silloin oli pulssi hukassa yhtä lailla.

Meditaatiossa päädyin sellaiseen ratkaisuun, että istuin sormet ranteella, kuuntelin eteisestä kuuluvan kellon tikitystä ja lausuin jokaisen tik-takin kohdalla mielessäni sat nam. Näin kundaliinijoogassa toimitaan; sovelletaan ja etsitään itselle ja omalle keholle sopiva vaihtoehto jos ohjaajan esittämä vaihtoehto ei ole mahdollinen.

Koko loppupäivän olen yrittänyt löytää pulssia ranteestani, mutta ei se tahdo löytyä. Ainakaan jos istuu kädet sylissä. Jos nostaa kädet sydämen yläpuolelle, niin silloin se tuntuu kyllä. Hankala meditaatio on juuri tämä.