Tänään oli vihdoin ja viimein se päivä, jona leivoin pitkän ja perusteellisen aikomisen jälkeen Hildegardin hermopipareita. Niitä samoja, joita täälläpäin tarjoillaan ryhmäsadhanan jälkeen Yogi-teen kanssa.

Siippani epäili että hermopipareiden nimi viittaa siihen, että tekovaiheessa menee hermot. Hän oli väärässä. Leipominen on itse asiassa kivaa; siihen ryhtyminen vaan välillä venähtää.

Hildegardin hermopiparien reseptejä löytyy netistä useita, mutta minä otin lähtökohdaksi tämän sivun alalaidassa olevan ohjeen. Muokkasin sitä jonkin verran, sillä spelttijauhojen sijaan kaapissa sattui olemaan kovaa vauhtia vanhenemassa olevia luomuvehnäjauhoja ja kauraisia sämpyläjauhoja (Leivinjauhekin oli mennyt vanhaksi vuonna 2009. Kääk!). Ruokosokeri oli niin vähissä, että laitoin pipareihin fariinisokeria, ja ylipäänsä vähensin sokerin määrää aika reippaasti. Mantelit jätin kokonaan pois, ja koristelin keksit auringonkukansiemenillä. Tämän näköisiä niistä tuli.

Tekovaiheessa ajatukseni pipareiden ulkonäön suhteen oli melko lailla toinen kuin lopputulos. Mutta ihan nättejä niistä minusta lopulta tuli. Ja hyviä, voi hyvänen aika miten hyviä ne ovat. Pitää jatkossa yrittää muistaa leipoa vähän useammin ettei kaikki tarvikkeet vanhene kaappiin. Villi arvaukseni on, että näitä hermopipareita tulee tehtyä uusi satsi ihan pian.