Kirjoitin jo aiemmin sadhanasta, ja silloin tarkoitin nimenomaan ryhmäsadhanaa. Mutta sadhanan voi tehdä yksinkin, ja yksin tehtäessä sen muoto voi olla melkein millainen tahansa. Oleellista on, että sen tekee aamulla kello neljän ja seitsemän välillä, sitoutuu sen tekemiseen ja saa näin lisäannoksen tahdonvoimaa itselleen.

Päätin aloittaa oman sadhanan – totta puhuen olen suunnitellut sitä jo kuukausia – ja tehdä saman harjoituksen 40 päivänä peräkkäin. Tänään oli jo kolmas aamu, enää 37 päivää jäljellä. Teen kriyaa, joka vapauttaa menstruaalijännityksiä etenkin munasarjoista ja tasapainottaa seksuaalienergiaa. Tarkoituksenani on siis lievittää kuukautiskipuja. Kriyan jälkeen teen meditaation, joka säännöllistää kuukautiskiertoa. Koko hommaan menee aikaa melko tarkkaan tunti.

Kundaliinijooga on siitä hieno tekniikka, että siinä on olemassa täsmäkonsteja jos jonkinlaisiin ihmiselämän tilanteisiin. On omat harjoitukset terveenä pysymiseksi, säihkyvän ihon saamiseksi, informaatioähkystä selviämiseksi, univaikeuksiin, ruuansulatuksen edistämiseksi, mainitakseni vain muutaman esimerkin. Minusta hauskin esimerkki on kuitenkin meditaatio ydinsäteilyä vastaan. Monet kaivoivat sen esiin Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden yhteydessä ja meditoivat niiden ihmisten puolesta, jotka altistuivat säteilylle. Meditaatiosta sanotaan, että atomisodan sattuessa tämä estää sinua tuhoutumasta eikä säteily tapa sinua. Kätevää!

Voin myöhemmin kertoa oman sadhanani edistymisestä. Pidän toki tämän 40 päivän ajan päiväkirjaa sekä harjoituksen tekemisestä että elämästäni ylipäätään, mutta se on vain itseäni varten. Sitä paitsi tuskin kukaan haluaa lukea niin tarkkaa raportointia elämästäni. Joka tapauksessa jännä nähdä mihin tämä sadhana minut johtaa.