Näin heinäkuussa Suomi on pullollaan erilaisia tapahtumia ja kulttuuririentoja. Moniin tapahtumiin on tullut hankittua liput talven pimeinä iltoina, kun kesä on vielä ollut kaukainen ajatus jossakin mielen pohjalla. Eikä siinä mitään, mikäs se on näin kesällä ajellessa pitkin ja poikin, nauttiessa kulttuurista ja tavatessa ystäviä ja sukulaisia.

Olimme juuri tuollaisella parin päivän matkalla vuokra-autolla. Niin, meillä siis tosiaankaan ei ole omaa autoa, vaan kävelemme, pyöräilemme, käytämme julkisia tai taksia, lainaamme appivanhempien autoa tai vuokraamme auton autovuokraamosta. Auton vuokraaminen on siitä mukavaa, että siinä pääsee kokeilemaan erilaisia automerkkejä ja –tyyppejä, ja aina saa alleen uuden, tankatun ja puhtaan auton. Eikä vuokraaminen muutaman kerran vuodessa niin kallista ole auton omistamiseen verrattuna.

Siippani oli tälläkin kertaa hoitanut auton vuokraamiseen liittyvät järjestelyt. Kun pääsimme matkaan, hän hetken ajeltuaan kysyi, tiedänkö millainen tämä kyseinen auto oli. Vastasin että valkoinen. Vastaukseni ei ollut varsinaisesti väärä, mutta siippa oli tarkoittanut kysymyksellään jotakin vähän muuta. Auto oli nimittäin Toyota Prius, hybridi joka toimii sekä sähkö- että bensiinimoottorilla. Se on vähäpäästöinen auto, jonka kulutus meidän 800 kilometrin reippaasti ajetulla matkalla oli vain 4,4 l/100 km. Hieno vehje, jonka seuraavan version voisimme harkita ostaa, jos olisimme ostamassa autoa. Vaikka olenkin aina sanonut, ettei meille hankita autoa ennen kuin vetyautot ovat sarjatuotannossa.

Huomenna on luvassa seuraava kulttuurimatka, mutta se sujuu julkisilla ja kestää onneksi vain päivän. Niin mukavaa kuin kesämatkailu onkin, on mukavaa olla välillä kotonakin. Kotona, jossa puutarha rehottaa villinä, pyykit kasautuvat ja mansikat on vielä tyystin pakastamatta.