Kundaliinijoogan länsimaihin tuonut Yogi Bhajan opetti, että meidän pitäisi hyväksyä kehomme juuri sellaisena kuin miksi se on luotu. Yogi Bhajan tuli sikhikulttuurista, jossa kehon ajatellaan olevan täydellinen Jumalan luomus. Siksi se ei tarvitse ihmisen muokkaamista. Niinpä sikhit eivät ajele tai leikkaa mitään kehon karvoitusta, eivät harrasta tatuointeja tai muuta kehon merkkausta.

Kerran työmatkalla Etelä-Euroopassa olin kollegoiden kanssa uimarannalla. Mukana oli tanskalainen nainen, jonka sisäreidet ehkä polviin asti olivat villaa muistuttavan karvoituksen peitossa. Minusta hän oli rohkein tuntemani nainen, koska hän ei ollut ajanut karvoja pois mutta kuitenkin näyttäytyi julkisesti uimapuvussa. Hän ei ollut sikhi vaan feministi.

Meidän länsimaisessa kulttuurissa, jossa vihjataan tai sanotaan suoraan etenkin naisen kehon olevan aina jotenkin vääränlainen, on vaikea ajatella että jonkun keho voisi olla täydellinen. Ja vieläpä täydellinen ilman että sille tarvitsee tehdä yhtikäs mitään. Että minunkin hiusten väri, villinä rehottavat kulmakarvat, pottunenä, pömpöttävä vatsa ja reisien selluliitti ovat osa täydellisyyttä. Jos ihmiset omaksuisivat ajatuksen oman kehonsa täydellisyydestä, olisi sillä valtava vaikutus talouteen ja liike-elämään. Suuri määrä kosmetologeja, kampaajia, meikkaajia ja muuta väkeä jäisi työttömäksi. Hiusvärit jäisivät kaupassa hyllyyn ja kaikki meikkiosastot voitaisiin sulkea. Shampoon sijaan hiukset pestäisiin ruokasoodalla, ja hoitoaineena käytettäisiin viinietikkaa. Manteliöljy syrjäyttäisi erilaiset kosteusvoiteet ja muut hölväystuotteet. Iho kuorittaisiin kaupasta ostetun tökötin sijaan jogurttiin sekoitetuilla rouhituilla manteleilla, ja niin edelleen. Huikeita ajatuksia.

Olen viime aikoina heitellyt roskiin meikkejä ja muuta kosmetiikkaa, jota en enää käytä. En ole koskaan ollut ahkera meikkaamaan, lukuun ottamatta teinivuosien sotamaalaus-aikoja. Joskus olen yrittänyt ryhdistäytyä meikkaamisen suhteen, mutta aina jotenkin luontainen laiskuus on vienyt voiton. Jätin vielä roskistamatta perusmeikit, sillä oletettavasti syksyn mittaan tulee ainakin yksi tilaisuus, johon pitää ehkä ehostautua. Sitten saavat lentää roskiin loputkin. Vanhentuneita niistä jo suurin osa onkin.

Luontaiseen laiskuuteen ja yleiseen saamattomuuteen on kaatunut myös suunnitelmani käydä kosmetologilla. Ajatus eli ja hautui pitkään jossakin takaraivossa, mutta ei vaan muuttunut toiminnaksi. Kun sitten nuorempi kollega kävi kosmetologilla ja sai kehotuksen alkaa poistamaan viiksiään, päätin että en mene. Kollega ei ollut edes tiennyt että hänellä on viikset, mutta silti niistä pitäisi päästä eroon. On siis ehkä parempi että minä en mene esittelemään harvoja mutta sitäkin tummempia ja vahvempia turpajouhiani yhdellekään kosmetologille.

Olen myös yrittänyt vähentää hiusten pesua ja pestä ne vain joka toinen päivä. Tämä ylimenovaihe on mukavampi elää lomalla kuin töissä. Jotenkin olin ajautunut sellaiseen kierteeseen, että pesin hiukseni joka päivä, mikä on liian usein. Ja kun usein pesee, talia erittyy yllin kyllin. Ja se on pestävä pois. Kierre on valmis. Nyt alkaa hiukset jo tottumaan siihen, että niitä ei pestä päivittäin. Vielä kun joskus pääsisi siihen, että hiukset tarvitsee pestä vain joka kolmas päivä. Yogi Bhajanin ohje naisille on, että hiukset pestään 72 tunnin välein. En tiedä onnistuuko koskaan, mutta jo tämä pesuvälin pidennys on iso edistys.