Isäni täytti juhannuksen alla 70 vuotta. Tapahtuma ei tuolloin aiheuttanut mitään toimenpiteitä, mutta nyt kun molemmat sisareni ovat Suomessa, isä vie meidät tyttäret perheinemme ulos syömään. Itse asiassa tämä on sikäli perinne, että isä ja hänen vaimonsa ovat harjoittaneet tämänmuotoista sukuruokailua jo muutamana kesänä. Mutta tällä kertaa ruokailun puitteet ovat aiempaa hienommat, tapahtumasta on lähetetty oikein kirjallinen kutsu, eikä kukaan ole kehdannut perua tulemistaan erilaisiin syihin vedoten. Silti tapahtumaa kutsutaan edelleen sukuruokailuksi, mutta kyllä kai tilaisuuden luonne on syntymäpäivä, ainakin kaikkien muiden paitsi isän mielestä.

Me tyttäret halusimme tietenkin muistaa isää jonkin sortin lahjalla. Mutta lahjan valitseminen ei ollut mikään helppo prosessi. Isällä on omasta mielestään kaikkea mitä hän tarvitsee, ja tarpeettoman tavaran ostaminen olisi lähinnä loukannut niitä arvoja, joita hän on meille yrittänyt parhaansa mukaan siirtää. Nuorempi isosiskoni päätti ensimmäisenä, että hän maalaa isälle taulun lahjaksi. Sen jälkeen vanhempi isosiskoni ja minä järkeilimme myös, että jotakin itse tehtyä se olla pitää.

Yhdistimme voimat ja päädyimme ompelemaan lähinnä kierrätysmateriaaleista torkkupeiton ja kaksi tyynynpäällistä. Niistä tuli tällaiset

Tyynynpäälliset ovat keskenään samanlaiset, mutta kuvassa toinen näkyy etu- ja toinen takapuolelta. Tällainen kala-aihe oli mitä ilmeisin valinta, sillä isä on aina kalastanut paljon. Materiaalit lahjaan löytyivät tosiaankin minun matonkuteiksi menevien erilaisten vanhojen lakanoiden ja vaatteiden pinosta, sekä siskoni jäännöskankaista ja vanhoista ompelutarvikkeista. Ostimme lahjaa varten vain tyynynpäällisten sisällä olevat tyynyt sekä liimakankaan torkkupeiton sisään.

Uurastimme lahjan parissa päivän jos toisenkin, mutta lopulta olemme tosi tyytyväisiä tulokseen. On sitten isän asia mitä hän lahjalla tekee, vai tekeekö mitään. Sillä päiväunille hän kellahtaa sohvalle sanomalehden kanssa; lukee ensin lehteä selällään ja kun alkaa raukaista, hän laskee lehden peitoksi päälleen ja torkahtaa. Ei torkkupeitolla ole sijaa tässä rutiinissa, mutta tässäkin lahjassa ajatus on tärkein.