ET-lehti, tuo (mielestäni) aikamme yksinkertaisesti paras aikakauslehti, kirjoittaa uusimmassa numerossaan (11/2011) myös joogasta, kuvineen peräti viiden sivun verran.

Lehden juttu on varsin mainio. Ensin jututetaan viittä viikoittaista joogaryhmää edelleen ohjaavasta joogaopettajasta Veikko Olavi Salorannasta, joka on 89-vuotias. Hänen joogapolkunsa on alkanut jo 1960-luvulla, ja kulkenut Espanjan kautta takaisin Suomeen. Sen jälkeen kerrotaan 56-vuotiaasta Leena Weckströmistä, joka aloitti astanga-joogan harrastamisen 47-vuotiaana. Sekä Saloranta että Weckström kertovat kuinka jooga on muuttanut myös heidän elämänarvojaan ja arkisia tapojaan, kuten ruokavaliota. Näkökulma on monin paikoin iässä ja vanhenemisessa, lehdessä totuttuun tapaan.

Viimeiseksi haastatellaan uskontotieteen dosentti, päätoimittaja Måns Broota. Hän kertoo muun muassa, että jooga on väkilukuun suhteutettuna suositumpaa Suomessa kuin Intiassa. Yksi syy tähän on se, että täällä kuka tahansa pääsee joogaamaan hyvien opettajien ohjaamana, ja kansalaisopistoissa se on myös edullista. Broo myös kuvailee kuinka Suomen Joogaliitto on 1970-luvulla kehittänyt joogaa suomalaisille sopivaksi, ja samalla on jätetty pois sanskriitinkieliset termit, mantrat ja gurut. Ja vasta nyt aika alkaa olla kypsä niiden tulla yhä laajemmin myös suomalaiseen joogaan. Vielä Broo huomauttaa, että jos joogasta hakee vain fyysistä harjoitusta, ei muuta saa. Mutta muitakin puolia joogassa on.

Jutun lopussa on laatikko, jossa kerrotaan lyhyesti hathajoogasta, yin joogasta, astangajoogasta, rajajoogasta ja myös kundaliinijoogasta. Kundaliinijoogasta sanotaan, että se ”sopii joogaan jo vihkiytyneelle, joka hakee myös henkistä kehittymistä”. Näin voi tietenkin sanoa, mutta minä en näe mitään syytä miksei joogapolkuaan voisi aloittaa kundaliinijoogasta. Ja tiedän muutamia ihmisiä, jotka ovat niin tehneetkin. Tietenkin voi olla hyvä tietää jo ennen ensimmäistäkään kundaliinijoogatuntia, että tässä joogamuodossa lauletaan mantroja, puhutaan energian liikkeistä, tietoisuudesta ja sen tason kohoamisesta, mikä kaikki saattaa joitakin säikäyttää. Ymmärrän kyllä, ei tuollaisista asioista ole tapana puhua. Mutta se, että niistä ei ole ollut tapana joogatunnillakaan puhua, ei tarkoita sitä etteikö energioiden ja tietoisuuden kanssa olisi joogatunneilla työskennelty niin kauan kuin täällä on joogattu. Minusta on parempi että joogaajille kerrotaan myös joogan tästä puolesta kuin että siitä vaietaan ihan vaan siksi, että sellainen puhe ei sovi meidän kulttuuriimme.

Sanottakoon siis vielä, että oikein hieno, asiallinen ja monipuolinen juttu ET-lehdeltä ja sen kirjoittajalta Merja Ojansivulta. Lisää tällaista journalismia.