Tänään oli tosi vaikea päästä aamulla sängystä ylös. Nousin kyllä pirteänä klo 5.25 tekemään oman joogaharjoitukseni. Mutta harjoituksen jälkeen kömmin vielä pienenpieneksi hetkeksi sängyssä herätyskellon soittoa hereillä odottavan siippani viereen, niin kuin usein teen. Yleensä lämmittelen hänen vieressään muutaman minuutin, mutta tänä aamuna en enää päässytkään ylös. Taisin torkahtaakin hetkeksi. Siippa nousi, ja minä vaan lojuin sängyssä. Pitkään.

Tänään on viimeinen työpäivä ennen kesälomaa. Itse asiassa työni ovat nyt sillä mallilla, että kastelen vain omat ja kollegan kukat, siivoan työpöydän lomakuntoon, teen muutaman pienen käytännön asian elokuuta varten, ja lähden kotiin. Joskus heinäkuussa olen saanut tehtyä isoja asioita töissä, kun paikalla ei ole juuri ketään muuta; ei kokouksia eikä palavereja vaan pelkkää keskittymistä oman homman tekemiseen. Tämä ei ole sellainen heinäkuu. Pikemminkin olen kipeästi loman tarpeessa. Ja sitä nyt olisi sitten edessä seuraavat neljä viikkoa.