Joskus alkaa terveellinen elämä sen verran kyllästyttää, että pitää tehdä ihan vaan vaihtelun vuoksi jotakin epäterveellistä. Kuten esimerkiksi syödä rasvaista ja suolaista pizzaa kera sokerisen virvoitusjuoman. Niin me teimme tänään. Pizza oli melko tuhti pläjäys, joten eiköhän nyt taas jakseta syödä kevyempiä pöperöitä jonkin aikaa.

Sen verran kunnollisia olimme, että emme raahustaneet ihan lähimpään pizzeriaan – niitä on kyllä hyvinkin lähellä – vaan poljimme pyörillä peräti naapuripaikkakunnan parhaaseen pizzeriaan. Eikä sinnekään menty ihan suorinta tietä, kuten kuvasta näkyy.

Kuvassa olemme matkan korkeimmassa kohdassa ja hengähdämme hetken ennen kuin lähdemme laskettelemaan mäeltä alas. Tie on katkaistu tältä kohtaa, mutta pyörällä siitä pääsee kulkemaan hyvin. Ja tie on mukava ajella kun autoja ei kapealla väylällä kulje. Takaisin tulimme vähän suorempaa reittiä, joka kulki vastapäällystettyä asfalttia pitkin, ja vielä myötätuuleen. Kilometrejä kertyi yhteensä 50.

En tiedä johtuuko kotiruuan muuttumisesta kasvisruuaksi vai viimeaikaisesta pyöräilystä vai molemmista, mutta siipalta ovat kilot alkaneet karista nopeaan tahtiin. Ja hänellä juuri ei siihen kauheasti varaa olisi, hän on ruumiinrakenteeltaan niitä, joita joskus kukkakepeiksi kutsutaan. Ehkä pizza ja hänen viime päivinä syömät liha-annokset saavat painon putoamisen pysähtymään. Minulla olisi paremmin varaa painonpudotukseen, mutta eihän se mihinkään lähde. Ei sillä, en ole kyllä yrittänytkään, olen ihan tyytyväinen painooni ja muotooni tällaisena kuin olen – paitsi silloin kun yritän löytää vaatteita kaupasta. Mutta vaatteiden sopimattomuudesta on syyttäminen vaateteollisuutta ja -myyjiä, ei minun kehoani. Eikä edes silloin tällöin hyvällä omatunnolla syötyä pizzaa.