Viikonloppuretki maalle ja sukulaisten luo on nyt tehty. Tuntuu kuin olisi ollut pois kotoa pidemmänkin ajan kuin vain pari päivää. Joogaharjoitus majapaikassamme sujui ihan hyvin saunan pukuhuoneessa, vaikka vähän ahdasta olikin. Oli niin kuuma, että pulahdin harjoituksen ja meditaation jälkeen järveen, heitin talviturkkini ja uin muutaman vedon. Sikäli mainitsemisen arvoinen asia, että en muista minä vuonna olisin viimeksi talviturkistani luopunut.

Muita mainittavia ötököitä en matkalla kohdannut kuin noin tsiljoona hyttystä. Varsinkin lauantaina kun hakeuduimme matkan varrella sijaitsevalle luontopolulle metsän siimekseen, heti kun pysähdyimme, ryntäsivät hyttyset suurina parvina kimppuun. Kävellessä piti käsiä heilutella rytmikkäästi pään molemmin puolin, että paarmat eivät surraisi pään ympäri. Varsin tehokasta liikuntaa siis.

Reitti oli viitoitettu näin

Se kävikin matkan varrella selväksi, että emme todellakaan kulkeneet mistään Eedenin puutarhasta itään, sillä siellä ei voi olla niin paljon verenhimoisia hyttysiä. Eikä ehkä tällaisia maisemiakaan

Helvetissä siis oltiin. Sen huomasi myös lämpötilasta; oli kuuma ja hiki lensi. Ja tällainen prinssi tuli vastaan keskellä suota

Prinssi oli sen verran kuninkaallinen käytökseltään, että ei väistänyt senttiäkään. Päinvastoin, pompotteli keskelle kulkuväylää. No, me kuuliaiset alamaiset väistimme, samoilla suon ylittävillä lankuilla sentään mahduimme kulkemaan.