Piti tehdä tilaus Sat Nam Versand –verkkokaupasta yhdessä kanssajoogaajan kanssa, kun kaipasimme lisää joogahenkistä musiikkia. Vanhat levyt on vähän niin kuin soitettu puhki. Minä tilasin Snatam Kaurin uusimman, joka kyllä ylitti odotukset vaikka olin siitä makupaloja verkosta kuunnellut. Kanssajoogaaja tilasi levyn, jossa on aamusadhanan säestyksen kera laulettavat mantrat, mutta se oli verkkokaupasta loppu. Tilasi hän pari sellaistakin, jotka tulivat. Oikein hyviä levyjä kaikki, vaikka tosi erilaisia keskenään.

Kaikissa tilaamissamme cd-levyissä oli pahviset kannet. Yhdessä oli muovinen sisus, johon levy painetaan kiinni; siis sellainen kuin muovisissakin koteloissa yleensä on. Muissa oli samantyyppiset kannet kuin aikanaan lp-levyissä, eli periaatteessa ohut, pahvinen pussi johon levy työnnetään.

En ensin juuri kiinnittänyt asiaan huomiota, ehkä ajattelin että tuollaisista levyistä otetaan niin pieniä painoksia, ettei niihin kannata tehdä edes kunnollisia kansia. Mutta sitten juolahti mieleen, että pahvikansien valinta voi olla aivan tietoinen ideologinen valinta. Ensinnäkin kannet ovat nyt maatuvaa ja palavaa materiaalia, ja näin helppoja hävittää. Toiseksi, iso osa levyistä ostetaan verkkokauppojen kautta, ja keveiden pahvikansien kuljettaminen ympäri maailmaa on ekologisempaa kuin muovikansien. Sitten on vielä sellainen juttu, että ohuita pahvikantisia levyjä mahtuu hyllyyn enemmän kuin paksumpia levyjä. Niin kaupassa kuin kotonakin.

Miettikää nyt, sellainen pahvikantisen levyn selkä on 4-5 millin levyinen, kun taas tavanomaisten muovikantisten levyjen selkä on senttinen. Eli pahvikantisia mahtuu kaksi yhden muovikantisen tilalle. Nyt sitten pitää kysyä, että miksi ihmeessä kaikki cd-levyt eivät ole olleet eivätkä vieläkään ole pahvikantisia. Tilaa säästyisi rutosti. Meilläkin on cd-levyjä yli tuhat, ja ikuinen pula hyllytilasta. Ehkä tämä tilaongelma ei aktualisoidu yhtä pahasti kaikilla levyjen ostajilla, en tiedä, mutta jos siippa sattuu keräilemään niin lp- kuin cd-levyjä harrastuksekseen, tahtoo olohuoneen seinät peittyä levyhyllyillä. Ei sillä, levyjen kerääminen on hyvä harrastus, ja jokunen levy on minullakin.

Ehdotan siis, että vastaisuudessa kaikki cd-levyjen kannet tehdään pahvista. Eikä siitä paksusta pahvista muovikansien kokoiseksi, vaan ihan ohuesta pahvista. Materiaalin vaihdosta voisi ryhtyä pohtimaan myös Blu-ray –levyjen koteloiden kohdalla.