Olen viime viikkoina viettänyt erityisen vilkasta yöelämää. Tosin omassa sängyssä, ja vieläpä umpiunessa, siis unien muodossa. Unissa on vilissyt vanhoja tuttuja joita en ole nähnyt vuosikymmeniin, ja olen ollut mitä kummallisimmissa paikoissa ja tilanteissa. Aamuisin välillä oikein naurattaa, että mitä sitä on tullut yöllä tehtyä.

Ahdistavia unia tai painajaisia näen tositosi harvoin, tuskin koskaan. Mutta aina joskus herään siihen, että itken unissani. En kyllä muista koska viimeksi näin olisi käynyt, siitä taitaa olla jo aikaa.

Minä myös nukun pitkään, säännöllisesti kahdeksan tunnin yöunet. Unen tarve on kylläkin vähentynyt, sillä aiemmin tarvitsin yhdeksän tuntia unta joka ikinen yö ennen kuin olin toimintakykyinen. Nykyisin ei enää niin haittaa, jos vaikka herään johonkin kolinaan yöllä ja sen seurauksena pyörin unettomana sängyssäni seuraavat kaksi tuntia. Herään silti aamulla ilman herätyskelloa samaan aikaan kuin yleensäkin, eikä parin tunnin menetys yöunissa tunnu päivän mittaan mitenkään.

Tätä kaikkea aloin miettiä, kun katselin Youtubesta tätä videota, jossa Yogi Bhajan puhuu meditaatiosta ja mantrasta. Hän sanoo, että on kyllä selittänyt toisten ihmisten unia, mutta itse hän ei ole koskaan nähnyt ensimmäistäkään unta. Kun alitajunnan tyhjentää tai siivoaa päivittäin meditoimalla, ei jää jäljelle mitään, mistä nähdä unta. Myös kundaliinijoogaopettajani mainitsi jossakin yhteydessä, että hän ei näe unia. Ja että hän tarvitsee vain melko lyhyet yöunet, en nyt jaksa muistaa montako tuntia hän sanoi nukkuvansa. Jos siis oikein ymmärrän, unien pois jääminen vähentää myös unen tarvetta.

Lukion psykologian tunnilla meille opetettiin, että kaikki ihmiset näkevät unia, mutta kaikki eivät niitä jälkeenpäin muista. Jos joku ei todellakaan uneksi nukkuessaan, hän on todella pahasti psykiatrisen hoidon tarpeessa. Luulen, että psykologian opettajani ei ollut perehtynyt joogaan ja meditaation vaikutuksiin ihmiseen, ja siksi ilmaisi asian turhan jyrkästi. Vielä jonakin päivänä, kun sille päälle satun, alan etsiskellä mitä niin kutsutun tieteen piirissä on joogasta kirjoitettu, ja miten paljon joogaan liittyviä asioita on tutkittu.

Minusta meditointi on mukavaa, mutta en ole saanut sisällytettyä säännöllistä meditoimista vielä omaan päiväjärjestykseeni. Ehkä pitäisi. Olisi nimittäin hienoa ja varmasti hyödyllistäkin jos ei tarvitsisi nukkua kahdeksaa tuntia yössä, vaan vaikka kuusi tuntia riittäisi. Toisaalta, en ole ihan varma haluanko todella luopua niistä yöllisistä unimaailmoista, joissa värit ovat niin paljon kirkkaampia kuin hereillä, tunteet todemman tuntuisia ja mitä tahansa voi tapahtua.