Joogiseen elämäntapaan kuuluu kasvissyönti. Vaikka ei sitä ainakaan minulle ole missään vaiheessa tuputettu; näin vaan on todettu. Ja niin vaan jossakin vaiheessa kävi, että minustakin tuli kasvissyöjä. Tai ovo-lakto-vegetaristi, eli syön kananmunia ja maitotuotteita kasvisruuan lisäksi. Kundaliinijoogaperinteessä maitotuotteiden käyttäminen ei ole ongelma, sillä se lima, jota maitotuotteet elimistöön kerryttävät, poistuu kundaliinijoogalle ominaisen tulihengityksen myötä.

Ihan aina en jaksaisi täsmentää olevani ovo-lakto, sillä epäilen kuinka hyvin ihmiset tuntevat tämän määritelmän. Helpompaa on sanoa olevansa kasvissyöjä, tai ulkomailla vegetaristi. Mutta ei oikeanlaisen ruuan saaminen ole välttämättä helppoa sittenkään.

Madeiran-lomalla sanoin ravintolassa olevani vegetaristi, minkä jälkeen minulle ei suositeltu mitään missä on maitotuotteita tai kananmunaa. Ehkä parempi niin päin. Puolassa työmatkalla olin ilmoittanut olevani vegetaristi, joten sain lounaaksi lohella täytetyn sämpylän. Ehkä siellä vegetaristit syövät kaikkea muuta paitsi lihaa, ja kalahan ei ole lihaa. Ryhdyinkin saman tien loppumatkan ajaksi vegaaniksi, minkä jälkeen sain kasvisruokaa.

Suomessa tahtoo ravintoloissa olla se ongelma - siis minun kannalta ongelma - että listan ainoa kasvisruoka on tattirisottoa tai kantarellipastaa, tai jotakin muuta sieniherkkua. Ja minä en voi syödä sieniä, vatsani ei niitä sulata. Sitten keskustellaan henkilökunnan kanssa, josko keittiö voisi valmistaa jotakin kasvisruokaa ilman sieniä. Ainakin tähän asti olen aina saanut syödäkseni, ja yleensä vielä ystävällisen palvelun kera.