Tämä seuraavakin tarina on lainattu kirjasta Osho Neo-Tarot, ja se puhuttelee minua kovasti, sillä myös oma innokkuuteni on välillä vähintään ylitsevuotavaa. Tarina menee näin:

Eräs filosofian professori saapui zen-mestari Nan-Inin luokse ja esitti hänelle kysymyksiä Jumalasta, meditaatiosta ja lukemattomista muista asioista. Mestari kuunteli vaieten, kunnes vihdoin virkkoi: ”Näytät väsyneeltä. Olet noussut tälle korkealle vuorelle, olet tullut kaukaa. Salli minun ensin tarjota sinulle teetä.”

Professori odotti. Hän aivan kihisi uteliaisuudesta. Samovaari höyrysi, ja teen aromit levisivät huoneeseen. Mestari sanoi hänelle: ”Odota! Älä pidä niin kovaa kiirettä. Kuka tietää, vaikka saisit vastaukset kysymyksiisi vain teetä juomalla.”

Professori alkoi epäillä tehneensä turhan matkan. ”Tämä mies taitaa olla hullu. Miten kysymykseeni Jumalasta voisi saada vastauksen juomalla teetä?” Mutta hän oli myös väsynyt, ja kuppi teetä ennen vuorelta laskeutumista tekisi hyvää.

Mestari toi teepannun ja alkoi kaataa teetä kuppiin. Tee valui jo kupin reunojen yli lautaselle, mutta hän vain jatkoi kaatamistaan. Pian lautanenkin täyttyi. Pisarakin vielä, ja teetä valuisi lattiallekin! Professori sanoi: ”Seis! Mitä te teette? Ettekö näe, että kuppi ja lautanenkin ovat jo aivan täynnä?”

Ja Nan-In sanoi: ”Sinä olet aivan samanlaisessa tilanteessa. Mielesi on niin täynnä kysymyksiä, että vastauksilleni ei edes löytyisi tilaa. Heti kun astuit sisään, alkoivat kysymyksesi tulvia joka puolelle. Tämä pieni maja on täynnä sinun kysymyksiäsi! Mene – ja tule takaisin vasta sitten, kun olet tyhjä. Luo vastauksille ensin hieman tilaa.”