Aamu-sadhanassa ei tänään ollut kovin montaa osallistujaa, ehkä viisi ohjaajien lisäksi. Tiedän, että ainakin jotkut olivat matkalla Helsinkiin kuuntelemaan dalai-lamaa, joka vierailee Suomessa ja pitää tänään pari yleisöluentoa. Aamulehti, tuo journalismin helmi, viittasi asiaan tänään etusivullaan otsikolla ”Dalai-lama tuli hihittelemään”. Onneksi sisäsivun juttu on jotakuinkin asiallisempi kuin etusivun otsikko.

Mutta sadhanasta piti sanoa, että ohjaajia oli tänään kaksi. Yksi tuttu, ja toinen vieraileva, joka ohjasi harjoituksen. Oli hauskaa tehdä harjoitus, joka ohjattiin englanniksi. Tulkkauskin olisi järjestynyt, mutta kukaan ei sitä tarvinnut. Ylipäänsä on ollut mukavaa pitkin kesää päästä aamusadhanoissa joogaamaan välillä ihan eri ihmisten ohjaamana. Ohjasin yhden harjoituksen itse, ja myös pari muuta kundaliinijoogaopettajakoulutuksensa kohta aloittavaa kanssajoogaajaa ovat ohjanneet harjoitukset. Myös muita vierailijoita on ollut, ja luulen että jokaiselta olen oppinut jotakin uutta. Meidän vakituiset ohjaajat ovat aivan loistavia, en minä sillä. Mutta samojen ohjaajien harjoituksiin saattaa tottua niin, että luulee tietävänsä mitä he sanovat missäkin kohtaa ja mitä on tulossa seuraavaksi. Ja siksi saattaa oma ajatus lähteä harhailemaan, ja kuunteleminen herpaantua pahan kerran. Esimerkiksi kielen vaihtaminen englantiin saa taas kuuntelemaan ihan eri tavalla ohjeita, ja pitää kanavat auki. Kun ei ne ohjaajat ihan turhia harjoituksen aikana höpötä, vaan tärkeitä asioita.