Välillä sitä oikein ihmettelee, että mitä kaikkea tuleekaan joogan eteen tehtyä. Talsittua sateessa toiselle puolelle kaupunkia joogatunnille. Päällä työvaatteet ja sadevaatteet, repussa valkoiset joogavaatteet sukista päähineeseen. Mukana jooga-alusta, sen päälle pellavapyyhe, zafu istumista varten ja huivi jolla voi peitellä itsensä loppurentoutuksessa. Lisäksi repussa aamiainen, jota ei voi hyvin ennen joogaa syödä, ja lounas. Ja kaikki muu mitä repussa kulkee aina mukana. Tuntee itsensä kameliksi kaikkea tätä raahatessaan. Tai aasiksi. Sateessa, tuulessa ja tuiverruksessa tallustellessa toivoo, että joogatunti olisi kiva, ettei harmita kaikki se vaiva minkä tunnille päästäkseen näkee. Kivoja ne tunnit lähes poikkeuksetta ovatkin.

Joogatuntien näin syksyllä taas alettua toden teolla, on tunneilla mukana aina niitäkin, jotka eivät ole ennen kundaliinijoogaa kokeilleet. Aina välillä käy mielessä, että mitäköhän he tunneista pitävät, ja miten kundaliinijoogaan suhtautuvat. No, sitähän minä en voi tietää, mutta arvailen silti.

Yksi syksyn kundaliinijoogakurssi alkoi harjoitussarjalla, jossa istuimme hiljaa alustoillamme ja hengitimme. Teimme erilaisia hengitysharjoituksia yksi toisensa perään; puhisimme, puuskutimme ja läähätimme. Seuraava tunti ei ehkä olisi voinut olla erilaisempi, sillä teimme aerobisen sarjan, jossa hypittiin ja pompittiin paljon. Sarjassa taputettiin käsiä pään päällä yhteen, taputettiin käsillä lattiaa eteentaivutuksessa, liikutettiin käsiä kehon sivulla ylös ja alas, tuotiin kädet ja jalat kehon edessä ristiin, tehtiin jousimies-asana molemmin puolin, jälleen tuotiin kädet ja jalat kehon edessä ristiin, tehtiin kallistukset taaksepäin, jälleen raajat ristiin, sivutaivutukset ja vielä raajat ristiin, ennen kuin sarja alkoi jälleen alusta. Tämä kaikki melko nopeaan tahtiin, ja samalla toistaen äännettä har. Tulipa lämmin pomppiessa.

Jotenkin aina toivon, että kundaliinijoogaa kokeilemaan tulleet ihmiset pitäisivät siitä ja jatkaisivat harrastusta. Vaikka tietenkään kundaliinijooga ei voi olla kaikkien juttu. Samalla toivon, että jokainen löytäisi sen itselleen mieluisimman joogasuunnan, sillä valinnan varaahan on kyllä.

Joulutauon jälkeen sen sitten näkee, että ketkä haluavat jatkaa vielä kevätkaudenkin ja kenelle riitti yhden syksyn mittainen tutustuminen. Tai riitti ainakin sillä erää.