On se kyllä jännä osa itseä, tuo mieli. Kun aamuharjoitukseni lopuksi tarkoitukseni on meditoida, alkaa mieli väläytellä erilaisia kivoja paikkoja, joissa olen elämäni aikana ollut. Niin mukava kun olisi lähteä seuraamaan näitä ajatuksia ja muistelemaan paikkoja, yritän palauttaa mielen kerta toisensa jälkeen lempeästi mutta päättäväisesti siihen, mitä olen parhaillaan tekemässä. Mieli syöttää kaikkea hauskaa, vaikka minä haluaisin keskittyä vain meneillään olevaan meditaatioon.

No mielihän ei tästä hiljene, sillä hiljaa sitä ei ole tarkoitettukaan olemaan. Ei edes meditoidessa. Jollakin tavalla mielen voi keskittää, mutta ei vaientaa.

Kun en innostu erilaisista paikoista joita mieli täkyiksi tarjoilee, alkaa mieli keksiä mitä hienoimpia aiheita joista voisin kirjoittaa postauksia tänne blogiin. Niitä suorastaan tulvii mieleen, toinen toistaan parempia. Tässä vaiheessa on jo vähän hankala palauttaa mieli meneillään olevaan meditaatioon, sillä uusien postausten suunnittelu on niin kivaa. Ja aiheet ovat hienoja. Mutta keskityn silti parhaani mukaan meditaatioon, sillä se ei kestä kauaa ja postausten suunnitteluun on aikaa sitten koko loppupäivä. Tai niinhän sitä luulisi. Koneelle asti kun pääsee, askartelee mieli jo ihan erilaisten asioiden kimpussa. Ja taas on keskitettävä mieli lujasti mutta lempeästi meneillään olevaan tehtävään.