Viikonloppuna, kun olin joogaopettajakoulutuksessa ja siis pois kotoa, oli siippa sahannut alakerran vessan kattoon reiän. Tällaista näkyä saa nyt katsella istuskellessaan pöntöllä.

Reiän taustalla on yksi viimeviikkoinen aamu, jolloin herättyäni kömmin vessaan. Huomioni kiinnitti ääni, ikään kuin vettä olisi tippunut tippa kerrallaan jonnekin, hitaasti mutta kuitenkin toistuvasti. Ääni vaikutti kuuluvan suihkun kohdalta, ja pitkään katselin suihkua, että vuotaako se jostakin. Ei vuotanut. Olin jo lähdössä vessasta kun huomasin, että ovensuussa oli lammikko lattialla. Vesi norui seinää pitkin alas katosta.

Herätin siipan saman tien, ja hän alkoi tutkia asiaa. Itse menin yläkertaan tekemään joogaharjoitukseni. Siippa oli katkaissut yläkerran veden kokonaan, minkä jälkeen vettä ei enää valunut katosta. Hän tiesi, että juuri siinä kohdassa, josta vesi oli tullut, on yläkerran vesiputket. Epäilimme että vesi vuoti putkien liitoskohdasta, mutta selvää oli että vuotoa pitäisi tutkia tarkemmin. Ja rakenteita, että kuinka märät ne ovat. Pitääkö purkaa koko seinä, vai mitä tehdä.

Kun siippa sahasi katon auki, ei missään ollut vettä tai kosteutta, ei hometta tai jälkiä kuivuneesta vedestä kosteussulkuna toimivassa muovissa. Hän avasi vedentulon yläkerran putkistoon, mutta mistään ei vettä enää vuotanut. Merkillistä. Nyt tilannetta on tarkkailtu jo monta päivää kuikuilemalla vessan katon reiästä sisään, mutta kaikki näyttää olevan kunnossa. Eikä vesimittari näytä pyörivän omia aikojaan.

Mutta jostain vettä silloin yhtenä aamuna tuli, miksei sitä tule enää? Mitä kepposia tämä vanha talo meille oikein tekee?

Jos katsotte kuvaa vessan katon reiästä, näkyy putkien takana pätkä mustaa hirsiseinää. Vessa on aiemmin ollut osa keittiötä, ja meidän koko keittiö on palanut joskus. Kaikki keittiön hirret ovat hiiltyneet ja mustuneet sisäpinnaltaan. Kukaan ei tiedä koska se on tapahtunut. Talo on valmistunut vuonna 1916, joten kaikennäköistä täällä on varmasti ehtinyt sattumaan. Onneksi ei ole roihahtanut koko pytinki.