Olen lueskellut kundaliinijoogaopettajakoulutuksessa käytettävää oppikirjaa The Aquarian Teacher vähän enemmänkin kuin niiden lukujen osalta, jotka tulivat kotiläksyksi. Kirja, joka koostuu pitkälti Yogi Bhajanin luennoista, on aika tuhtia tavaraa luettavaksi eikä sitä siksi oikein pysty ahmimaan sivukaupalla yhdellä istumalla. Välillä pitää sulatella lukemaansa, vaikka en kirjaa erityisellä ajatuksella vielä luekaan. Pikemminkin vasta silmäillen, että tietäisin mitä kaikkea se sisältää.

Tällä lukemisella näyttää siltä, että kundaliinijoogaopettajan pitää pystyä seuraamaan kahta suurta periaatetta. Ensimmäinen on se, että ohjatessaan valitsemaansa kriyaa tai meditaatiota tai mitä tahansa, sitä ei saa muuttaa tai soveltaa. Harjoitukset on kirjattu ylös yleensä hyvinkin tarkasti, ja ne on ohjattava juuri sillä tavalla kuin ne on ylös pantu. Toisin sanoen harjoituksen ohjaaja ei voi asettua ylöskirjoitettujen, joskus tuhansia vuosia vanhojen harjoitussarjojen yläpuolelle kuvittelemalla, että voisi muuttaa niitä jotenkin paremmiksi ja ohjattavilleen sopivammiksi. Jos ohjaaja näin tekee, hän vie ohjattavilta mahdollisuuden tehdä sitä aitoa ja alkuperäistä harjoitussarjaa sillä tavoin kuin se on tehtäväksi tarkoitettu.

Kuulostaa ihan järkevältä, ei siinä mitään. Eikä kuulosta liian vaikealta tämän periaatteen seuraaminen. Mutta jonkinlainen näkökulmamuutos tässä täytyy tehdä. Muutos joogaajasta opettajaksi. Sillä joogaajana harjoituksille pitää usein tehdä pieniä muutoksia, että ne sopisivat itselle ja omalle keholle. Ja tarkoitan nyt niin pieniä muutoksia, kuin vaikkapa taukojen pitäminen kesken raskaan harjoituksen, tai polvien joustaminen silloin kun niiden ohjeen mukaan pitäisi olla suorina. Mutta tällaiset helpotukset eivät voi olla lähtökohta ohjatessa.

Toinen kundaliinijoogaopettajan periaate on se, että pelkkä harjoitussarjan ohjaaminen ei riitä, vaan ohjattaville on annettava kokemus, heissä pitää syttyä kipinä. Toisin sanoen kundaliinijoogaopettaja pitää ohjatessaan yllä tiettyä energiaa ja tietoisuutta, muuten hän ei voi opettaa. Yogi Bhajan on todennut, että juuri tämä tekee kundaliinijoogaopettajan tehtävästä vaikean, ja tämä myös erottaa kundaliinijoogaopettajan esimerkiksi hathajoogaopettajasta.

Kundaliinijoogaopettajan ohjattavilleen tarjoama kipinä on myös se syy, miksi kundaliinijoogaa ei pitäisi ryhtyä harjoittamaan yksin, esimerkiksi jonkin kirjan avulla. Tosin tässä kohtaa käytäntö ja periaate eivät aina kohtaa, sillä totta kai on niitä jotka kokeilevat kundaliinijoogaa ensin kotona kirja kädessä. Ennen kuin (toivottavasti) hakeutuvat tunnille. Enkä minä tiedä ovatko kotikokeilut mikään ongelma. Tosin ne voivat saada kokeilijan ihmettelemään, että mitä kummallista tässä kundaliinijoogassa nyt oikein on. Kun kirja kädessä eivät energiat välttämättä liiku samalla tavalla kuin ryhmässä tunnilla.