Oletteko sattuneet näkemään sen mainoksen televisiossa, jossa näytetään kuinka kainalo on yhtenä päivänä kainalokarvojen ajamisen jäljiltä punainen ja ärtynyt, mutta paranee päivä päivältä. Paraneminen liittyy mainostettuun tuotteeseen, olisikohan se jokin deodorantti, en ole ihan varma. Tuotteen käytön myötä kainalon iho paranee, mutta se mikä on hassua mainoksessa, on se että kainalokarvat eivät näytä kasvavan yhtään vaikka niiden ajamisesta kuluu päiviä. Tietenkin tulee mieleen, että mikäs se sellainen tuote on, joka saa ihon ärsytyksen laskemaan ja samalla lopettaa kainalokarvojen kasvun kokonaan. Silloinhan tuote myös tekee itsensä tarpeettomaksi, kun sitä ei enää tarvitse käyttää ihokarvojen ajamisesta ärsyyntyneiden kainaloiden hellimiseen. Kun niitä ihokarvoja ei tarvitse enää ajaa.

Minä lopetin kainalokarvojen katkomisen keväällä. Nyt tulee omista kainaloistani mieleen kaikki Ponille kyytiä –televisiosarjan sketsit, joissa naisten karvoitukset tursuavat. Minulla nimittäin ei ole mitenkään vähäiset tai hennot haivenet kainaloissa. Silti en taida ajaa niitä pois.

Itse asiassa en edes oikein muista miksi aikoinani ryhdyin ajelemaan kainalokarvoitustani. Ehkä siksi, koska kaikki muutkin ajoivat. Ehkä siihen aikaan, kun pidettiin löysiä t-paitoja joista hihat leikattiin kokonaan pois, oli täysin poissuljettu se vaihtoehto, että laajoista ja antavista hiha-aukoista olisi näkynyt ajelematon kainalo. Tai ehkä minuun vetosi perustelu, jonka mukaan on helpompi pitää huolta henkilökohtaisesta hygieniastaan ja pysyä suihkunraikkaana koko päivän ilman kainalokarvoja. Mutta kyllä se tuntuu onnistuvan kristallideodorantin ja Weledan eteerisin öljyin hajustettujen deodoranttien avulla.

Ihan eri asia ovat sitten tekokuituiset pyöräilyvaatteet, joiden pitämiseen liittyvää hajunmuodostusta en nyt lähde tarkemmin analysoimaan. Sanonpahan vaan, että kyllä voi ihmiskeho haista pahalle. Mutta se on pyöräilyvaatteiden materiaalin vika, ei kainalokarvojen.