Teen juominen kuuluu oleellisena osana arkeeni, vaikka en mikään teen himojuoja olekaan. Tavallisena päivänä juon kaksi mukillista teetä; yhden aamiaisella ja toisen lounaan jälkeen. Haudutan teeni suoraan mukiin. Vieraita varten minulla on myös teekannu, johon teetä voi tehdä kerralla isomman määrän.

Tämä on elämäni ensimmäinen teekannu. Sen ostaminen oli iso tapaus. Halusin nimenomaan melko perinteisen mallisen kannun, ei mitään modernia vaan mummotyyliä. Kannun muoto onkin juuri sellainen, mutta kuvio olisi voinut olla jokin muu kuin mikä se on. Mutta kai oliivitkin menettelevät.

Teekannun ostamisen jälkeen heräsi kysymys, miten tee pidetään lämpimänä kannussa. Joskus teetä hyvän ystävän kanssa juodessa saattaa seremoniaan mennä tovi jos toinenkin, ja teen olisi hyvä pysyä lämpimänä, ettei tarvitse koko ajan uutta keitellä. Kynttilällä toimiva lämpöalusta tuntui vähän kömpelöltä ratkaisulta, varsinkin kun sille olisi käyttöä vain kohtuullisen harvoin.

Päädyin ostamaan pannumyssyn. Pitkällisten etsintöjen jälkeen löysin tällaisen kirpputorilta. Pöydästä, jossa joku myi itse tekemiään tuotteita.

Pannumyssy pitää teen kyllä hyvin kuumana, mutta ongelma on se, että teepannun kahva kuumiaa myös. Lisäksi pannumyssyn kanssa pitää olla erillinen pannunalunen, jonka päälle pannun voi laittaa. Ratkaisu näihin ongelmiin – tai eivät ne mitään oikeita ongelmia ole, käytännön pikku pulmia pikemminkin – löytyi lomamatkalta Skotlannista.

Kuningattaren Skotlannin linnan myymälästä ostin tämän pannumyssyn, jossa ei kahva kuumene. Ja teetä voi kaataa myssyä riisumatta. Lisäksi sen kanssa ei tarvitse käyttää erillistä pannunalusta, sillä tämän pannumyssyn pohjalla on ohut levy, joka eristää lämpöä ja pitää myssyn ryhdikkäänä ja muodossaan. Se on helppo avata, sillä yläosan nauha on toiselta puolelta kuminauhaa, ja sen voi vaan nostaa yläosan yli avaamatta nauhan rusettia.

Kyllä huomaa, että Brittein saarilla teenjuonnilla on pidemmät perinteet kuin täällä koto-Suomessa, kun ovat tällaisia asioita ajatelleet ja tuotekehittelyä harrastaneet. Ehkä meidän teenjuontiperinne tulee enempi samovaarien suunnasta. Ja kun samovaarit ovat täällä kylmenneet, ei tilalle ole vielä kaivattu tai ainakaan hankittu kunnon välineistöä. Mutta viimeksi juuri tänään Hesari kirjoitti teenjuonnin yleistymisestä myös Suomessa, joten eiköhän täältäkin ala pikapuoliin löytyä kunnon pannumyssyjä teepannuille.