Tänään oli taas aamusadhana. Ja taas, nyt jo toisen kerran elämässäni, minä ohjasin sadhanassa harjoitussarjan. Tällä kertaa muistin miten alkuun lausuttava virittäytymismantra menee, sillä olin varmuuden vuoksi kirjoittanut sen ylös. En tainnut pahemmin unohdella muutakaan, vaikka välillä huomasin ohjeistukseni olevan aika niukkaa ja perustuvan enemmän näyttämiseen kuin sen kertomiseen mitä pitäisi tehdä. Onneksi ohjattavani eivät olleet näkörajoitteisia.

Olin valinnut harjoitussarjaksi Wahe Guru –kriyan, joka on yksi ehdottomista suosikeistani. Siinä kaikkiin asanoihin liittyy mantra, jota toistetaan. Ja useimmissa asanoissa mantra on juuri Wahe Guru. Kriya menee ainakin minulle juuri hyvin päin sikäli, että ensimmäinen asana on kaikkein hankalin – tuoli nimeltään, mutta se ei ole mikään lepolasse – ja sen jälkeen liikkeet vaan helpottuvat loppua kohti. Joissakin muissa kriyoissa minulle vaikein osuus on lopussa, jolloin hankalimman osan joutuu tekemään jo vähän väsyneenä. Tai ainakin lepoa kaipaavana.

En nyt löytänyt äkkiseltään kuvaa tuoli-asanasta, mutta se menee jotakuinkin näin: seistään jalat noin lantion leveydellä. Koukistetaan polvet eli tullaan melkein kyykkyyn, kantapäät lattiassa jos ne siellä pysyy. Kädet tuodaan polvien välistä jalkojen ympäri, vasen käsi vasemman jalan ympäri ja oikea oikean, ja siitä kämmenet jalkapöytien päälle. Selkä on samansuuntaisesti lattian kanssa, kasvot kohti lattiaa. Ja tällaisessa asanassa pitäisi pystyä olemaan muutama minuutti.

Oli taas jännä huomata, kuinka loistavasti kaikki asanat ja muukin sujuu kun ohjaa muita. Siinä saa aivan valtavat energiat. Tuntui, kuin olisin kylpenyt niiden viiden ohjattavan nostamassa energiassa, joiden edessä olin. Toivottavasti onnistuin palauttamaan edes osan heille takaisin. Mantraaminenkin sujui kuin vettä vaan, ilman ponnisteluja. Itse asiassa aina välillä tuntui siltä, kuin joku minussa laulaisi, tai joku laulaisi minun kautta, sillä enhän minä oikeastaan edes osaa laulaa. Tai sitten laulaminen ja mantraaminen ovat niin eri asioita, että osaankin mantrata vaikken osaa laulaa. En tiedä.

Nyt taas lasken päiviä siihen, että pääsen seuraavan kerran sadhanaan. Edes osallistumaan. Ja pieni hinku on kyllä päästä pian taas ohjaamaankin.