Kundaliinijoogaa kutsutaan tietoisuuden joogaksi. Kundaliinijoogan yhteydessä myös puhutaan paljon tietoisuudesta, sen kasvamisesta, kohoamisesta tai laajenemisesta, mitä sanaa kukin puhuja käyttääkään. Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt tätä tietoisuus-asiaa mielessäni, ja yrittänyt muodostaa jonkinlaista käsitystä siitä, mitä se oikein voi tarkoittaa. Välillä tuntuu, että asia on selvä ja kirkas. Välillä kaikki menee taas solmuun, enkä minä käsitä mikä se sellainen tietoisuus on. Tämä on siis postaus, jonka tarkoituksena on selvittää ja jäsentää omia ajatuksiani tietoisuuden kasvamisen suhteen. Sillä miten minä voisin tietää mitä ajattelen, jos en ole kirjoittanut ajatuksiani ylös.

Sanotaan, että kundaliinijoogan harjoittaminen opettaa elämään tietoisesti tässä hetkessä. Ja niin se varmasti opettaakin, mutta eikös niin tee myös muut joogasuuntaukset. Mutta koska kundaliinijooga on nopea tie tuloksiin asian kuin toisenkin suhteen, oletan että myös tietoisuus kasvaa kundaliinijoogan harjoittamisen myötä nopeammin kuin muissa joogasuuntauksissa. Ehkä juuri siksi kundaliinijoogan yhteydessä puhutaan heti alusta asti niin paljon tietoisuuden kasvamisesta.

Olen kuullut sanottavan myös, että kun tietoisuus kasvaa kundaliinijoogan myötä, ensimmäiseksi tulee tietoiseksi omasta hengittämisestään. Sen jälkeen tietoisuus kasvaa omaan kehoon, eli tulee tietoiseksi esimerkiksi omasta ryhdistään, asennoista laajemminkin, kehon tuntemuksista ja hallinnasta. Tämän jälkeen, kun tietoisuus jatkaa kasvamistaan, tulee paremmin tietoiseksi omista ajatuksistaan, reaktioista, toimintatavoista, tunteista ja ihmissuhteista. Ja kun tietoisuus kasvaa edelleen, tulee tietoiseksi sielustaan, omista voimavaroista ja intuitiosta. Eli ymmärtäisin tämän prosessina, joka lähtee liikkeelle sieltä joogamatolta, ja pikkuhiljaa laajenee koko elämän (ja ehkä vähän sen ylikin) kattavaksi tietoisuudeksi.

Ja eikös edellä olevan kanssa käy aika hyvin yksiin se, mitä Irene Hopkins kirjoittaa kirjassaan Kundaliinijooga. Sisäisen voiman lähde: ” Tietoinen ihminen tajuaa intuitiivisesti sisäisen näkemyksensä kautta aloittamansa teon tuottaman seurauksen. Jos hän ymmärtää ajatuksiensa, sanojensa ja tekojensa seurauksen ennen kuin ne ilmenevät fyysisessä maailmassa, hän ei voi lausua vääryyksiä tai käyttäytyä vastuuntunnottomasti. Kun joogan harjoittaja saa tästä vähitellen kokemusta, hän pystyy tulkitsemaan omat tekonsa. Tämä on tietoisuutta.” Hopkins siis korostaa syyn ja seurauksen välisen suhteen ymmärtämistä osana tietoisuutta. Ja hän ei taida tarkoittaa sellaisten syy-seuraus –suhteiden ymmärtämistä, että kun lyö kyynärpään ovenkarmiin, sattuu tosi paljon. Vaan pikemminkin sellaista shakkipeli-tyyppistä ajattelua, jossa pitää ajatella monta siirtoa eteenpäin ja ottaa myös muut ihmiset huomioon. Mutta sitten oikeastaan se ei ole shakkipeli-tyyppistä ajattelua, koska se on enempi intuitiivista.

Onko tässä sitten kaikki mitä tietoisuuden kasvamisella tarkoitetaan? Ehkä, en minä tiedä. Toisaalta tässäkin on jo niin paljon, että tuskin ymmärrän mitä kaikkea se voi tarkoittaa noin niin kuin käytännössä.