Kundaliinijoogaopettajakoulutuksesta tuli viime kerralla kotiläksyksi harjoitussarja, jonka nimi on vapaasti suomennettuna ”uudet keuhkot ja verenkierto”. Se on melko lyhyt kriya, kestää vain puolisen tuntia, mutta silti sen tekeminen vaatii vähän ponnisteluja. Kriya alkaa käsivarsien pyörittämisellä seisten, ensin yhteen suuntaan 5 minuuttia ja sen jälkeen toiseen suuntaan 2 minuuttia. Sen jälkeen olkapään lihakset tietävätkin työskennelleensä.

Kriyan kommenteissa sanotaan, että se uudistaa keuhkot ja parantaa verenkiertoa koko kehossa. Ehkä se on sitten juuri koheneva verenkierto, joka sarjaa tehdessä pistää hikoilemaan ihan reippaasti. Kriyan sanotaan sopivan keskitason joogaajille tai innokkaille ja hyväkuntoisille aloittelijoille. Innokkuutta siinä tarvitaankin, minä ainakin tarvitsen etenkin siinä kohdassa, jossa istutaan jalat suoriksi ojennettuina, nojataan käsivarsiin ja kallistutaan vähän taaksepäin, ja aletaan nostella molempia jalkoja yhdessä 60 asteen kulmaan ylös alustasta. Eivät ne tahdo nousta, eivät ainakaan suorina. Tai jos jalat ovat suorina, ei selkä enää olekaan. Tämä on sellainen liike, jossa olisi tosi mukava huomata edistyvänsä kun sarjaa tekee päivittäin.

Tein harjoitussarjan jälleen tänä aamuna. Ja sitten, kuinkas ollakaan, integral-joogatunnilla olikin teemana keuhkot. Teimme monia erilaisia etenkin keuhkojen alueelle kohdistuvia liikkeitä; hengittelimme, venyttelimme, koputtelimme ja avasimme rintakehän aluetta.  

Kyllä nyt luulisi, että keuhkot ovat saaneet hoitoa ja huomiota. Ehkä ne eivät ole vielä muuttuneet ihan upouusiksi, mutta takuulla entistä ehommiksi. Mikäs tässä siis on hengitellessä.