Taas on vietetty viikonloppu Konsan kartanon navetan vintillä kundaliinijoogaopettajakoulutuksessa. Ulkona oli mitä kaunein syyssää, mutta me istuimme sisällä ja katselimme kaunista ilmaa vain ison ikkunan läpi.

Täällä siis opiskelemme ja syömme, harjoittelemme, meditoimme ja joogaamme, ja me pitkänmatkalaiset myös nukumme. Todellinen monikäyttötila.

Meitä on kolme, jotka säännöllisesti nukumme molemmat yöt navetan vintillä. Minä ja kaksi kanssaopiskelijaani, joista toisen kanssa kuljemme koulutukseen yhtä matkaa hänen autollaan. On tosi kivaa, että voi matkat rupatella jonkun kanssa, eikä tarvitse yksin nököttää junassa. Voi jakaa koulutuksen kokemuksen ja ruotia sitä. Ja ylipäänsä puhua kundaliinijoogasta ja tehdä kundaliinijoogaa samanhenkisten ihmisten kanssa. Se on hienoimpia asioita koko koulutuksessa.

Tuntuu siltä, että koulutuksen myötä opin paljon itsestäni. Kundaliinijoogasta myös, totta kai, mutta samalla monia asioita siitä, millainen olen. Kuten esimerkiksi kuinka nopeasti tylsistyn jos opiskelemme minulle entuudestaan tuttua asiaa. Tai kuinka egoni haluaa minun olevan aina oikeassa. Ynnä muita minua vielä vähemmän imartelevia asioita, joita en välitä edes sanoa ääneen.