Kyllä minä heti ensioireet huomasin, mutta en vaan tajunnut mistä ne johtuvat. Ehkä edellisestä kerrasta on niin kauan – en edes muista kuinka kauan. Viikonloppuna jo aivastutti ja nuhatutti, ja minä ihmettelin että mikä ihmeen allergiapuuska tämä on. Hartioita kolotti, ja eilen illalla melkein särki päätä, vaikka minulla ei ole oikeastaan juuri koskaan päänsärkyä. Enkä minä vieläkään tajunnut. Vasta tänään töissä, kun tuolla nenän ja kitalaen takaosassa alkoi tuntua tuttua kutinaa joka enteilee nuhan tuloa, minulla välähti mistä on kyse.

Otin töitä mukaan ja tulin kotiin. Täällä kotisohvalla on mukava vällyjen alla ja nikotteleva läppäri sylissä jatkaa hommia. Ottaa välillä pienet torkut, ja katsoa että menisikö tämä nuhakuume melkein huomaamatta ohi ihan vaan nukkumalla ja lepäämällä.

Huomenna ja keskiviikkona olisi syksyn viimeiset tiistai- ja keskiviikkojoogatunnit, mutta ne saavat jäädä jos olo on vähänkään huono. Nimittäin toivon olevani taas loppuviikosta hyvässä voinnissa. Ei vähiten siksi, että viikonloppuna on taas kundaliinijoogaopettajakoulutuksen lähitapaaminen.

Nyt tämä menee katsomaan löytyisikö kaapista jotakin c-vitamiinivalmistetta.