Olin eilen illalla konsertissa kuuntelemassa kotimaista pitkän linjan artistia. Ja nyt sitten väsyttää. Ei pitäisi tällaisen keski-ikäisen ihmisen enää riekkua konserteissa puolille öin. Tosin taisin olla ihan nuorimmasta päästä konserttiyleisöä, aika varttunutta oli väki. Ja siksi olikin vähän kumma ratkaisu se, että kolmituntinen konsertti alkoi maanantai-iltana klo 20. Tuskin tunnelma olisi kärsinyt yhtään, jos tilaisuus olisi alkanut vaikka tuntia aiemmin.

Toinen lehtien yleisönosastopalstoilta tuttu nurinan aihe tulee tässä: istumapaikkani oli sellaisen naisihmisen vieressä, joka oli kotoaan lähtiessään hölväyttänyt ehkä noin puoli pulloa hajuvettä päälleen. Konsertin edetessä pääsin siis tutustumaan kyseisen hajusteen hyökkäävään ensituoksuun, joka meinasi räjäyttää pään, sekä lämpimämpään sydäntuoksuun joka sitten enää vaan sattui nenään ja sai aikaan lievän päänsäryn. Aluksi oli ihan pakko hengitellä nenäliinan läpi, mutta sekin kävi työlääksi. Yritin myös hengittää enemmän suun kautta että nenäparka saisi olla edes hetken rauhassa.

Minä en ole edes yliherkkä hajusteille vaan suhtaudun niihin periaatteessa ihan myönteisesti, vaikka koko ajan vähemmän käytän niitä itse. Joogisen elämäntavan myötä hajuaistini on herkistynyt, ja jo hajustettu käsivoidekin lemahtaa aika voimakkaasti omissa käsissä. Mutta ei minua kanssaihmisten normaali hajusteiden käyttö haittaa lainkaan, paitsi jos joku tuoksuu joogatunnilla kun pitäisi hengittää voimakkaasti.

Mutta muuten konsertti oli ihan hyvä.