Kundaliinijooga on siitä veikeää, että juuri kun luulee jooganneensa niin pitkään ja niin monta kertaa viikossa että lihakset ovat jo hommaan tottuneet, käykin niin, että joku opettaja ohjaa sellaisen harjoituksen, jonka jälkeen tosiaankin taas tietää jooganneensa. Eilen oli juuri sellainen tunti. Harjoitus kohdistui hermostoon, mikä tarkoitti kohtuullisen voimakkaita asanoita ja toooosi pitkiä aikoja niissä asanoissa. Tai ainakin aika tuntui hurjan pitkältä.

Tunnin jälkeen kädet ja jalat vapisivat sen verran, että piti ihan keskittyä vaatteiden vaihtamiseen. Päivän mittaan tuntemukset hävisivät, mutta tänään on kaikissa selän alueen lihaksissa niitä pitkiä, selkärangan viereisiä lihaksia lukuun ottamatta tuntunut aika mojovalta. Oikeastaan tunne on ihan mukava, kun tietää sen tarkoittavan, että jotakin vahvistumista kehossa tapahtuu.