Tämä sunnuntai-iltapäivä meni vaihteeksi kundaliinijoogan parissa. Oli nimittäin aika ensimmäisen harjoitustunnin, jonka pidimme kundaliinijoogaopettajakoulutuksessa samaa matkaa kulkevan OP:n kanssa. Työnjako oli sellainen, että minä ohjasin tämänpäiväisen tunnin, OP ohjaa sitten seuraavan kerran. Erilaiset järjestelyt, joita tilan sisustuksen muutoksiin, teetarjoiluun ynnä muuhun joogaajien hyvinvointiin liittyi, teimme toki yhdessä.

Olin valmistautunut tuntiin tekemällä itse tunnille valitsemaani harjoitussarjaa ja meditaatiota aamuisin kotona koko viikon. Harjoitus oli siis tuttu, ja sujui varmaankin ihan mallikkaasti. En tiedä huomasiko sitä muut, mutta itseäni häiritsi se kiire ja hätäily, jolla tunnin ohjasin. En siis osannut asettua levolliseen ja rauhalliseen olotilaan, mikä ei välttämättä välittynyt muille. Sellainen minä olen uusissa ja vähän jännittävissä tilanteissa, hätähousu. Mutta harjoittelu ja tilanteeseen tottuminen varmasti saavat minut aikanaan rauhoittumaan. Eli ei muuta kuin lisää tällaista.

Olen ohjannut kundaliinijoogaharjoituksen aiemmin kahdessa aamusadhanassa. Iso ero tämänkertaiseen oli se, että sadhanassa olen tehnyt itse harjoituksia mukana, niin kuin sadhanassa voi hyvin tehdä. Sadhana kun ei ole sillä tavalla opetustilanne niin kuin muut tunnit ovat. Tunneilla ohjaaja ei tee harjoitusta mukana. Ja se olikin nyt vähän outoa, että mitä siinä ihmisten edessä sitten oikein tekisi. Kellon pällistely on hermostuttavaa, mutta ei sitten toisaalta haluaisi joogaajiakaan katsella liian tarkkaan, sillä se voi tuntua epämiellyttävältä. Tuijottelin lopulta enimmäkseen kaukaisuuteen, ja välillä vilkuilin kelloa.

Oli tosi kivaa ohjata kundaliinijoogaharjoitus. Ja oli aivan mahtavaa, että paikalla oli joogaajia, jotka halusivat tulla kokemattoman opettaja-opiskelijan ohjattavaksi. Kiitos teille kaikille. Olisi ollut tylsää ohjata vain OP:ta, isommalla porukalla homma on aina mukavampaa.