Olin joulutauon jälkeen ensimmäisellä ohjatulla kundaliinijoogatunnilla. Tuntui kuin olisin ollut pois pidempäänkin, vaikka taukoa oli vain puolitoista viikkoa. Mukavaa oli silti palata tunnille, ja varsinkin nähdä kanssajoogaajia. Sali olikin ihan täynnä, näköjään välipäivinä ihmisillä on hyvää aikaa ja jaksamista käydä joogaamassa. Ja mikäs sen parempaa, teimme harjoituksen joka vahvisti ruuansulatusta. Se taisikin olla ihan omiaan näin joulun jälkeiseen elämään. Vaikka minä en Azoreilla syönyt perinteisiä suomalaisia jouluherkkuja, söin silti aika tukevasti ja monta kertaa päivässä. Toisaalta, kyllä me pitkiä matkoja patikoimmekin, eli joulu ei ollut pelkkää syömistä ja istumista. Vaan syömistä ja kävelyä.

Harjoitussarja oli melkoisen raskas ja sen verran tuli viuhdottua, että hiki pukkasi pintaan. Samalla kävelystä ja lentokoneessa istumisesta jäykistynyt keho sai kyytiä ja vetreytyi kummasti. Tuntui tosi hyvältä. Tosin tunnin jälkeen kädet vähän vapisivat väsymyksestä, kun niitä oli ensin ojennellut reippaaseen tahtiin suuntaan jos toiseenkin. Itse asiassa vielä tänä aamunakin, kun tein omaa harjoitustani, tuntui olkavarsista purkautuvan tärinänä sinne kerääntynyttä pienoista jännitystä.

Aamuharjoitukseni, joka siis koostuu neljästä asanasta ja kestää 40 päivää, ei ole vielä pidentynyt mitenkään huomattavasti. Kaikkia neljää asanaa tehdään yhtä kauan, ja ohjeessa niiden pituudeksi on mainittu 11 minuuttia. Minä aloitin kolmesta minuutista, ja olen pidentänyt aikaa puoli minuuttia kerrallaan. Olen päässyt neljään ja puoleen minuuttiin. Muut asanat sujuisivat varmastikin pidempään, mutta niistä viimeinen on aika raskas. Se on se viimeinen ponnistus, jonka jälkeen pääsee rentoutumaan ja lepäämään. Ponnistus, jonka jälkeen takareisien ja alaselän lihakset ovat kuin tulessa. Tuntuu siltä kuin asana ei helpottuisi ollenkaan, vaan joka aamu se muuttuu vaikeaksi kahden minuutin kohdalla. Olenkin kotioloihin palattuani ottanut harjoitussarjan vinkistä vaarin, ja alkanut laulaa jotakin mantraa tämän viimeisen asanan ajan. Mantra vie ajatukset mukavasti muualle, ja aika tuntuu kuluvan nopeammin. Jos joskus pääsen niin pitkälle, että teen jokaista liikettä 11 minuuttia, saa siinä ajassa varmaankin jo mantrata ihan tosissaan.