Lunta maassa ja tosi voimaantunut olo ihan heti maanantaiaamusta. Ja muutenkin koko elämä kohdallaan; juuri nyt ei mitään valitettavaa. Vain toive, että onnistuisin säilyttämään tällaisen olotilan mahdollisimman pitkään.

Olimme viikonloppuna jälleen kundaliinijoogaopettajakoulutuksessa Turussa, jossa meillä oli vieraileva opettaja Sat Hari Singh. Aiheena oli sanat, mantrat, kundaliinijoogamusiikki ylipäänsä, Japji ja äänivärähtely. Mikä tarkoitti sitä, että teimme kriyoja ihan tosi vähän, mutta lauloimme ja mantrasimme sitäkin enemmän. Sat Hari soitti kitaraa ja opetti meitä käyttämään kehoamme paremmin instrumenttina, ja me lauloimme parhaamme mukaan. Voiko parempaa olla!

Kaiken sen mantraamisen lisäksi Sat Hari opetti monia ja monenlaisia asioita. Minä tunsin itseni rutikuivaksi pesusieneksi, joka imee itseensä hänen jokaisen sanansa. Moni asia loksahti vihdoin kohdalleen, kun hän antoi ne kuviosta puuttuvat palaset. Ehkä kirjoitan niiden tiimoilta jotakin joskus myöhemmin, ihan vielä ei ole aika.

Koko viikonlopusta jäi sellainen olo, että Sat Hari onnistui koskettamaan jokaista meistä opettajakoulutettavasta jollakin tavalla. Jollakin hyvin syvällä ja henkilökohtaisella tavalla, kaiken sen leikinlaskun, naurun, laulun ja tarinoinnin lomassa.