Onpas mukava liikkua kotona aamuvarhain nyt kun vähän joka paikassa on jouluvalot kulkemista valaisemassa. Menen ihan mielelläni hämärässä yläkertaan joogaharjoitusta tekemään, sytyttelemättä valoja muualle kuin vessaan. Ennen jouluvalojen ripustamista sisällä on ollut niin pimeää, ettei valojen sytyttämiseltä ole voinut välttyä. Ja siihenkin on suuri syy se, että meidän talon kohdalta on katuvalo pimeänä. Yleensä se loistaa ikkunoista sisään ihan mukavasti.

Viime viikonloppuna siippa asensi makuuhuoneen kattovaloon himmentimen. Olin himmennintä jo jonkin aikaa haikaillut, en niinkään makuukamaritunnelman parantamiseksi vaan siksi, ettei minun tarvitse enää etsiä aamuisin päälle pantavaa taskulamppu hampaissa. Jotensakin järkevien vaatekokonaisuuksien kokoaminen pilkkopimeässä on hankalaa, enkä raaski herättää toista näppäämällä kirkkaita kattovaloja palamaan. Nyt makuuhuoneeseen saa niin himmeän valaistuksen, että näkee mitä päälleen pukee, mutta toinen ei herää valoon.

Kaiken tämän pimeyden keskellä ei oikein tiedä miten pitäisi suhtautua puheeseen valosaasteesta. Että miten valo voi muka olla saastetta, kun mieli kaipaa koko ajan vaan lisää keinovaloa, kun oikeaa valoa ei ole kuin pieni kajastus päivällä. Mutta niin se vaan on, keinovalo voi olla myös häiritsevää, saastetta. Esimerkiksi silloin kun se loistaa liian kirkkaasti, häikäisee ja herättää.