Aamulla, ennen kuin lähdin päivän seikkailuihin, luin hetken kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin pitämää luentoa. Siinä Yogi Bhajan sanoo, että ennen kuin voimme sanoa olevamme tiellä kohti tietoisuutta, meidän itää luopua yhdeksästä asiasta. Ne ovat miettiminen, järkeily, logiikka, argumentointi, fantasioiden elättely, suunnittelu, aikatauluttaminen, tietäminen ja murehtiminen. Nämä asiat vain tyydyttävät meidän egoa, eivät muuta.

Tätä olen sitten yrittänyt järkeillä koko päivän. Samalla kun olen käyttänyt työpäiväni huomisen työmatkan aikataulun suunnitteluun, olen miettinyt, että milläköhän tasolla Yogi Bhajan sanomansa sanoi. Jos minä en suunnittele ja aikatauluta, en ole huomenna oikeaan aikaan oikeassa junassa, ja myöhästyn tapaamisesta, jonka olen sopinut. Eikä se kuulosta hyvältä vaihtoehdolta, antaa toisen odottaa minua turhaan.

Mutta kyllä minä sen allekirjoitan, ettei elämää kannata kovasti suunnitella ja aikatauluttaa etukäteen. Noin niin kuin isojen linjojen suhteen. Miettiä, että pitää saada velaton tiilitalo, puoliso, kaksi lasta ja kultainen noutaja ennen kuin on täyttänyt 35. Muuten on elämä pilalla. Tai että pitää päästä työelämässä tiettyyn asemaan tietyssä ajassa. No, sellaistahan on kovasti nykyään ilmassa, että jos ei etene tietyssä ajassa urallaan niin kuin odotetaan, ura tyssää tyystin. Ja sitä sitten murehditaan unettomina öisin sängyn pohjalla, että ottaako ura tuulta siipien alle vai ei.

Yogi Bhajanin sanat jäivät pyörimään mielen päällä todennäköisesti siitä syystä, että ne osuivat minun elämässäni hyvinkin kohdalleen. Jos uskaltaisi, niin voisi oikein miettiä, että mitä minun elämääni jää jäljelle, jos luovun noista yhdeksästä. Todennäköisesti saisin jotakin paljon parempaa niiden tilalle, mutta kyllä näin äkkiseltään luopumisen ajatus tuntuu tosi pelottavalta.