Hengitysharjoituksista vielä tuli mieleen yksi, joka on tehty joskus, jollakin tunnilla, osana kriyaa. Kriyassa oltiin ensin puuhasteltu kaikennäköistä, minkä jälkeen istuttiin risti-istuntaan ja alettiin viheltää omaa lempikappaletta. Mitä?! Kyllä, vihellä oma lempikappaleesi. Kehotus oli niin hämmentävä että ainakaan minulle ei tullut mieleen yhtäkään lempibiisiä, mutta jonkin lastenlaulun säveltä aloin tapailla.
 
En ollut harjoitellut viheltämistä vähään aikaan, joten vihellysäänen tuottaminen ei käynyt ihan helposti, ja muistuttikin lähinnä tyhjenevän rantapallon pihinää. Mutta eipä se haitannut. Kaikki suun ja kasvojen lihakset väsyivät harjoituksen puutteessa nopeasti, ja siinä sen juuri huomasi kuinka hyvää harjoitusta viheltäminen on kurkun, suun ja leuan alueen lihaksille. Ja sitten siinä on se hengitysharjoitus-puoli myös. Viheltäminen venyttää ja pitkittää uloshengitystä ihan huomaamatta.
 
Viheltäminen on myös hauskaa. En oikein tiedä voiko siitä hengitysharjoitus hauskemmaksi muuttua. Hauska oli myös se ääni, joka täytti tilan, kun me kaikki vihelsimme parhaan kykymme mukaan omaa lempikappalettamme. Kokeilkaa vaikka. Ihan jo vanhan kunnon hämä-hämä-häkin vetäiseminen viheltäen alkaisi hymyilyttää kummasti, jos ei pitäisi keskittyä niin kovasti viheltämiseen.