Kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin tyyli opettaa ja puhutella oppilaitaan oli hyvin erikoinen, ja se herätti ja herättää edelleen monenlaisia tunteita. On ihmisiä, joiden on vaikea lukea Yogi Bhajanin muistiin kirjoitettuja luentoja, koska hän ei säästele sanojaan vaan töksäyttelee suustaan kaikennäköistä, moittii kaikki oppilaansa ja karjuu heille. Sellainen tuskin jättää ketään kuulijaa kylmäksi. Yogi Bhajan kutsui opetusmenetelmäänsä sanoilla ”poke, provoke, confront and elevate”, eli suomennettuna suurin piirtein vaikka ”kosketa, provosoi, kohtaa ja kohota”. Niin hänkin teki; hän muisti jokaisen tunnin lopuksi kohottaa ja ylentää oppilaansa, jotka hän vain hetkeä aiemmin oli haukkunut milloin miksikin.
 
Yogi Bhajan on sanonut, ja sen itse asiassa voi nähdäkin hänestä, että hän on suorasukainen ja provosoiva oppilaitaan kohtaan ihan vaan oppilaidensa parhaaksi. Hän tiesi, että ihmiset kaipaavat ravistelua jotta heidän parhaat puolensa pääsisivät esiin. Timantit syntyvät kovassa paineessa. Suorasukainen kyllä, mutta pahansuopuutta tai ilkeyttä en osaa hänen värikkääseen esiintymiseensä liittää.
 
Tarina kertoo, että joskus joku oli odottamassa Yogi Bhajania tämän hotellihuoneessa. Yogi Bhajan saapui huoneeseen, mutta ei huomannut odottajaa, vaan paineli suoraan vessaan peilin ääreen. Siinä hän karjui omalle peilikuvalleen jonkin aikaa. Lopetettuaan ja palattuaan huoneeseen Yogi Bhajan huomasi odottajansa, ja totesi tälle, että hän tarvitsi harjoitusta. Ikään kuin huutaminen olisi hänelle vain rooli, jota hän harjoitteli ja ylläpiti sanomansa perille menemisen varmistamiseksi.