Kyllä talitintin tityy-tityy on ihan kiva kevään merkki, mutta ei se pärjää lokille. Juu, niin se vaan on, että viime päivinä kaupungin yllä rääkyneet pari lokkia ovat saaneet kevään ja kesän tulvahtamaan minun mieleen. Kohta niiden huutoa kuuluu oikein urakalla, kun viereisestä järvestä lähtevät jäät, ja lokit alkavat keskustella keskenään pitkin rantapöheikköjä siitä, että kuka on kenenkin kanssa ja missä.
 
Eilen oli järven sulaan kohtaan, ojansuuhun, osunut siinä koko talven asustaneiden sorsien sekaan yksi tukkasotka. Siinä se yritti sulautua joukkoon, mutta ei ihan onnistunut.