Kundaliinijoogamestari Yogi Bhajan on kehottanut olemaan niin onnellinen, että muut tulevat onnellisiksi vain katsomalla sinua. Ehkä jokin sen suuntainen onnistuu aina hetkittäin, pienen tovin kerrallaan. Silloin, kun tuntuu että hyvä olo tihkuu ulos ihan jokaisesta ihohuokosestakin.
 
Tänään ei ole sellainen päivä. Tänään tuntuu, että levitän ympärilleni vaan ankeutta, vaikka kuinka yrittäisin olla hyväntuulinen. Töissä olin pari kertaa vähällä alkaa riitelemään ihmisten kanssa, mutta onneksi sain pidettyäni suuni kiinni. Sentään, sillä yleensä minun naamastani näkee jos olen jonkun kanssa eri mieltä, ja se varmasti riittää kaikin puolin ilman että vielä avaisin sanaisen arkkuni.
 
Niin kuin se ei riittäisi, että minulla on ankea olo. Lisäksi tuntuu siltä, että kaikki muutkin ovat vähintäänkin tosi väsyneitä, tai lisäksi jotenkin allapäin. Yksi kanssajoogaaja nukkui aamulla pommiin eikä ehtinyt integraljoogatunnille. Muut olivat muuten vaan nuupahtaneita kuin nukkuneen rukous. Minulla sattui kaikki taaksetaivutukset tosi paljon alaselkään, en käsitä miksi, ja muutenkin oli vaikeaa. Tehtiin paljon liikkeitä konttausasennossa, joka on minulle yksi vaikeimmista asennoista viallisen ranteen takia. Onneksi sujui sentään jotenkuten.
 
Nythän alkaa vaikuttaa siltä, että tämä postaus menee ihan vaan valitukseksi ja ruikuttamiseksi. Parempi siis lopettaa, ja toivoa että huomenna on taas parempi päivä. Ja jos ei ole, niin tehdä siitä parempi ja olla onnellinen edes pienistä asioista vaikka varttisekunnin kerrallaan.