Pääsiäinen on sen verran lähellä, että heti huomenna matkustan Frantsilaan joogaretriittiin, joka on osa kundaliinijoogaopettajakoulutusta. Ja nyt kyllä täytyy sanoa, että ei huvita yhtään. Ei pätkänkään vertaa. Ei, vaikka olen ihan varma että retriitistä tulee kivaa ja hauskaa, sitten kun sinne asti päästään.
 
Tämä sama ilmiö minulle tapahtuu joka kerta ennen mitä tahansa matkaa, ja varsinkin ennen lomamatkaa. En haluaisi lähteä, kaikki matkustamiseen liittyvä tuntuu ylivoimaisen vaikealta ja pakkaaminenkin tuottaa tuskaa noin niin kuin ajatuksen tasolla. Kyllä se hyvin menee sitten kun toimeen tarttuu, mutta etukäteen tökkii. Lomamatkalle lähtemisessä on se hyvä puoli, että se tapahtuu yleensä yhdessä siipan kanssa, mutta nyt olen lähdössä pois ilman siippaa. Ja niin se vaan on, että en haluaisi olla hänestä erossa ainuttakaan päivää aamusta iltaan. Loppuelämä on liian lyhyt aika olla yhdessä, pitääkö sitä vielä ehdoin tahdoin lyhentää tällaisella monen (ainakin neljän!) päivän erolla.
 
Oli miten oli, oikein hauskaa pääsiäistä kaikille. Kyllä minunkin pääsiäinen vielä iloksi muuttuu, olen siitä varma.