Mantrat ja niiden laulaminen on ehtymätön ilon ja riemun aihe kundaliinijoogassa. Minulla on sellainen suunnitelma, että sitten joskus kun alan opettamaan kundaliinijoogaa, minun tunneilla tehdään vain sellaisia harjoituksia ja meditaatioita, joihin kuuluu mantra. No, ehkä välillä pitää kokeilla jotakin muutakin. Ehkä, en lupaa mitään.
 
Aamusadhanat ovat yksiä parhaita tilaisuuksia mantrata oikein sydämensä kyllyydestä. Sadhanassa ensimmäinen mantra on pitkä Ek Ong Kaar, toiselta nimeltään Aamukutsu, tai Adi Shakti Mantra. Sama mantra, jota lauletaan Yogi Bhajanin syntymäpäivänä kaksi ja puoli tuntia yhteen menoon. Yleensä lauletaan ilman säestystä, kun taas muihin sadhana-mantroihin tulee taustat levyltä. Näin se menee:
 
Ek Ong Kaar
Sat Nam Siri
Wahe Guru
 
Tämä on kahden ja puolen hengityksen mantra, mikä tarkoittaa sitä, että ensin vedetään keuhkot täyteen ilmaa, ja mantrataan ensimmäinen rivi. Ek on tosi lyhyt, Ong ja Kaar taas tosi pitkiä. Hengitetään syvään sisään, ja taas Sat on lyhyt, Nam pitkä, ja Siri lyhyt. Sitten otetaan se puolikas hengitys, jolla lauletaan Wahe Guru. Kuulostaa hassulta selitettynä, mutta se on ihan loogista ja helppoa sitten käytännössä. Yhden kierroksen olisi hyvä kestää minuutin, mutta kaikilta se ei suju, eikä siitä pidä tehdä mitään ongelmaa. Se minuutti kuitenkin kertoo sen, että tarkoitus on hengittää tietoisesti ja täydesti ja mantrata joitakin sanoja pitkään venyttäen.
 
Ensimmäisissä aamusadhanoissa minulta sujui se puolen hengityksen pätkä, kaikki muu oli täysin mahdotonta. Minä hengitin niin syvään ja mantrasin niin pitkään kuin pystyin, ja sain parhaimmillaan aikaiseksi sen, mitä muut tekivät ihan vaan puolella hengityksellä. Pitkien hengitysten pätkiä aloitin, mutta pian jo lopetin kun oli pakko hengittää sisään. Sitten odottelin, odottelin ja hengittelin niin kauan että muut pääsivät sen yhden hengityksen pätkän loppuun asti. Muiden äänet kyllä kuulostivat tosi hienoilta, enkä voinut käsittää kuinka he tekivät sen.
 
Jossakin vaiheessa kuin varkain kävi niin, että minullakin alkoi riittää kapasiteetti vetäistä mantran kaksi ensimmäistä pätkää pitkinä. En tiedä miten se tapahtui. Mutta tunne on tosi hieno. Sitä vaan avaa suunsa, ja ääni lähtee jostakin syvältä. Se tulee ulos kuin itsestään, ja on sellainen olo kuin joku muu mantraisi minun sisällä, tai minun kautta. Hengittää ei tarvitse, voi vaan värähdellä jostakin kurkun ja keuhkojenkin alapuolelta kumpuavaa ääntä. Ja jos tulee mieleen, että kohta pitää hengittää sisään, niin lisään vaan äänen voimakkuutta, annan sen tulla ulos vielä kovempaa.
 
Tämä on siis jo jonkin aikaa ollut hallussa, mutta ongelmia on tuottanut joissakin kriyoissa ja meditaatioissa tarvittava mantra Har. Sitä toistetaan rytmikkäästi, vain tätä lyhyttä mantraa Har. Ei luulisi olevan vaikeaa, mutta minulla on aina alkanut jotenkin kurkkua kutittamaan, ja on ollut pakko pitää taukoa, nieleskellä ja yskiä. Aivan kuin olisi höyheniä täynnä koko kurkku.
 
Omaan aamuharjoitukseeni on jo jonkin aikaa sisältynyt vatsakeskusharjoitus, ja meditaatio jossa toistetaan mantraa Har, vuoroin ääneen ja vuoroin kuiskaten. Ehkä juuri vatsakeskusharjoitus ennen meditaatiota on tehnyt sen, että olen saanut Har-äänteen muodostumaan jossakin vatsan seudulla kurkun sijaan. Eikä kurkkua kutita enää ollenkaan! Tunne on vähän samanlainen kuin pitkässä Ek Ong Kaarissa, eli kurkku on ikään kuin vaan pilli tai suora putki, ja ääni tulee jostakin paljon alempaa. Totta kai kielellä ja äänihuulilla on oma tehtävänsä äänen muodostumisessa, mutta silti ääni syntyy ja lähtee liikkeelle vatsakeskuksesta.
 
Tiedättekö, minä en olisi voinut koskaan, milloinkaan kuvitella, että nautin omasta äänestäni näin paljon. Se kuulostaa joskus ihan älyttömän kauniilta. Nuotin vierestä menee usein ja helposti, en minä tarkoita sitä, vaan sitä, miten minä soin. Minusta on tulossa instrumentti, joka kuulostaa uskomattoman upealta varsinkin silloin, kun ääneni soi yhteen muiden mantraajien mahtavien äänien kanssa.