Niin kuin jossakin aiemmassa postauksessa mainitsin, olen viime aikoina omassa aamuharjoituksessani keskittynyt työskentelemään vatsakeskuksen kanssa. Ja siinä hommassa yksi asana on ylitse muiden, nimittäin venytysasana. Jos katsotte kuvaa linkin takana, näyttää asana ihan kohtuullisen helpolta: ei akrobatiaa, ei kehon vääntelyä mihinkään suuntaan. Mutta ainakin minulle venytysasanan tekeminen on ollut pitkä matka, ja luulen että vasta nyt alan hoksata miten se pitäisi tehdä.
 
Asanaa voi hienosäätää jonkin verran, ja minä kehottaisin tyyppiä kuvassa ojentamaan nilkat niin, että varpaat osoittavat poispäin kehosta. Tietenkin voi olla, että hän on ne jo ojentanut niin hyvin kuin saattaa, en tiedä. Toiseksi, kun kämmeniä pitää reisien yläpuolella, tahtoo rintakehä painua kasaan, niin kuin kuvassa. Siksi käsiä on ehkä parempi pitää reisien sivuilla mutta irti reisistä, kämmenet reisiin päin. Ja kainalot suljettuina niin, että olkavarret ovat tiukasti vartaloa vasten.
 
Minulle hankalin kohta asanassa on alaselkä. Kun asana rakennetaan, on ohjaajan ensimmäinen ohje yleensä painaa alaselkä alustaan. Minulle pelkkä alaselän alustaan painaminen ei oikein riitä, tai en jotenkin saa selkää sopivaan asentoon kun jalat ovat suoriksi ojennetut. Siksi mielelläni painan alaselän alustaan niin, että ensin nostan jalat koukkuun vatsan päälle, ja oikein venytän alaselän pitkäksi, ja liimaan sen alustaan. Tämä on hyvä lähtökohta asanalle. Mutta minulle tahtoo silti käydä niin, että asanan aikana selkä kaareutuu, eikä pysy hyvässä asennossa. Tämän voi estää nostamalla toisen jalan koukkuun vatsan päälle, ja pitämällä vain toisen jalan suoraksi ojennettuna. Silloin selkä pysyy oikeassa asennossa. Itse asiassa olen kuullut sanottavan, että jos selkä ei pysy alustassa venytysasanan aikana vaan kaareutuu, on asanan tekeminen ihan turhaa. Ihan noin jyrkkää kantaa en ottaisi, mutta itse ainakin huomaan tosi suuren eron asanan tekemisessä sen mukaan, jännittyykö selkäni vai asettuuko se rentona ja hyvin alustaan.
 
Kaiken tämän kokeilemiseen, ymmärtämiseen ja oppimiseen on mennyt vuosia. Pitkään luulin, että minulla on vain tolkuttoman heikot vatsalihakset ja se vaikeuttaa asanassa pysymistä. Eli jo sen tajuaminen, että kyse on selästä, oli iso oivallus. Miksi minun selkä sitten on tällainen, en tiedä. Haluaisin ajatella, että minun pitkät ja painavat jalat toimivat kuin vipuvarsi ja kääntävät selkää kaarelle. Mutta en tiedä onko se totta.
 
Vielä yksi asia, jonka olen huomannut helpottavan selkääni, on se, jos asetun venytysasanaan nostamalla ensin molemmat jalat vatsan päälle, ja ojentamalla siitä toisen jalan suoraksi. Eli en lähdekään selinmakuulta nostamaan jalkoja, niin kuin asana ohjeistetaan tekemään. Tämä on tietenkin vähän hankala juttu, jos tunnilla tehdään asana niin, että ohjaaja ei sano asanan nimeä vaan ohjaa siihen vaihe vaiheelta. Silloin minä huomaan olevani venytysasanassa niin kuin pitäisikin, mutta selkä protestoi ja on ihan kaarella. Jos sitten alan rakentamaan asanaa uudestaan omalla tavallani, menee siihen hetki aikaa. Ja useimmiten venytysasanassa ollaan vain minuutti tai pari. Tietenkin parempi säästää selkää ja tehdä sitten koko homma vaan lyhyemmin, siihen minä olen päätynyt.
 
Aamuisin, kun teen venytysasanan osana omaa harjoitustani, rakennan sen juuri niin kuin minusta parhaalta tuntuu. Ja sitten kyllä jaksan hyvin olla asanassa, kun olen sen huolella tehnyt. Viivyn siinä pari minuuttia, samalla teen tulihengitystä. Välillä vaihdan jalkaa niin, että toinen on ojentuneena suoraksi, ja toinen vatsan päällä koukussa. Asana käy päivä päivältä helpommaksi, ja taas kohta saan lisätä aikaa, jonka siinä viivyn.