Minä herään edelleenkin joka aamu klo 4.30 ilman herätyskelloa, ja teen omat aamutoimeni ja joogaharjoitukseni. Harjoituksen jälkeen olen yleensä tosi pirteä ja energinen, ja siitä onkin tosi helppo aloittaa päivä. Mutta nyt työttömänä tahtoo käydä turhan monena aamuna niin, että minulla ei oikein ole mitään tekemistä heti aamusta, ja siksi menen takaisin nukkumaan.
 
Niinä aamuina joina on jotakin ohjelmaa, esimerkiksi kundaliinijoogan aamutunti, minulla ei ole mitään vaikeutta pysyä hereillä ja pirteänä. Tosin aika tahtoo aamulla käydä vähän pitkäksi, kun odottelen että kello tikittelisi eteenpäin niin että päivä alkaa muillakin. Siippa nukkuu vielä, hän jää nukkumaan kun lähden aamutunneille. Jos taas ei ole tunneille tai mihinkään muuallekaan menoa, on niin tosi mukavaa kellahtaa siipan viereen, lämpimään vuoteeseen. Tyyny ja peitto eivät tunnu koskaan niin mukavilta kuin juuri siihen aikaan päivästä. Ennen pitkää pirteyteni väistyy, ja nukahdan.
 
Aamuharjoituksen jälkeen nukkuminen ei ole millään lailla välttämätöntä tai edes tarpeellista, mutta se on tosi mukavaa. En edes nuku kunnolla, vaan havahdun hereille tämän tästä, ja silti vaan käännän kylkeä ja jatkan nukkumista. Siippa nousee ylös, ja minä vaan röhnötän. Tällainen aamunukkuminen on jotenkin vähän samanlaista ajankulua ja viihdettä kuin television katsominen. Sen voisi hyvin jättää pois ja keskittyä tekemään jotakin muuta. Mutta ainakin toistaiseksi pystyn ärsyttävän huonosti vastustamaan niin unen kuin televisionkin kutsua.