Koska kundaliinijoogaopettajakoulutuksen lopputentti on ihan kohta eli elokuussa, yritän tämän tästä saada luettua meidän oppikirjaa. Juuri luin kohdan, jossa käsiteltiin niitä vaiheita, joiden kautta henkinen kehitys etenee. Vaiheet ovat
 
Saram Pad eli noviisi
Karam Pad eli harjoittelija
Shakti Pad eli harjoittaja
Sahej Pad eli ekspertti
Sat Pad eli mestari
 
Kun kävimme näitä vaiheita läpi lähitapaamisen yhteydessä, kysyi opettaja jokaiselta missä vaiheessa hän ajattelee olevansa. Ihan kauhean vaikea kysymys, minulle ainakin. Vaikka jokaisesta vaiheesta on ihan kunnollinen kuvaus kirjassa, en minä silti osaa sijoittaa itseäni ja tämänhetkistä kehitystäni näihin vaiheisiin. Tai osaan jotenkuten; tiedän että olen monen asian suhteen ohittanut noviisivaiheen ja harjoittelijavaiheen. Niin pitääkin, minusta on kuitenkin tulossa opettaja. Mutta että sanoisin edes hiljaa mielessäni olevani ekspertti, se on mahdotonta. Silloin jää jäljelle vain harjoittajan taso.
 
Harjoittajan tasoa kuvataan vertaamalla sitä murrosikään. Shakti Pad on sikäli merkityksellinen vaihe, että siinä ratkeaa jääkö henkilö edelliselle eli harjoittelijan tasolle, eteneekö hän ekspertin tasolle, vai lopettaako hän kaiken tykkänään. Toisin sanoen tässä vaiheessa hiipii mieleen epäilys, ja on helppo lyödä hanskat tiskiin. Siksi vaihetta voi kuvata voiman ja egon testiksi. Testi tarvitaan, jotta ne voivat jatkaa eteenpäin, jotka eivät valitse helppoa tietä. Tarvitaan sitoutumista, jotta vaiheen voi ohittaa ja jatkaa eteenpäin.
 
Olen kuullut ihmisistä, jotka Shakti Pad –vaiheessa lopettavat kundaliinijoogan ja opettajakoulutuksen, palaavat aiempiin tapoihinsa ja jättävät kaiken kesken. Mutta myöhemmin ehkä jatkavat siitä, mihin jäivät, eli palaavat vuorostaan kundaliinijoogan ja henkisen kehityksen polulle. Kaikille Shakti Pad ei tietenkään tuo mukanaan yhtä näyttäviä ja dramaattisia epäilyksiä ja suunnanmuutoksia. Tässä kirjoittaessani mietin omaa epäilystäni, että missä se oikein luuraa vai onko sellaista ollenkaan. Kyllä on, mutta aika hiljaisena mielen pohjalla. Pienenä kysymyksenä: ”Entäs jos…”