Kundaliinijoogaopettajakollegoiden kanssa tuli puheeksi se, millainen tausta kullakin on henkisten asioiden suhteen. Toisten perheessä on ollut ihan tavallista kaikenlainen hörhöily ja vaihtoehtotoiminta. Toisten perheissä – ja näihin lasken myös itseni – eivät henkiset asiat ole olleet millään tavalla esillä tai ainakaan tunnustettuja. Silti minulla on ollut jo pienestä pitäen kaipuu ja hinku henkisiin asioihin. Olen lukenut kirjaston rajatieto-hyllyn alusta loppuun pariin kertaan, etsinyt ja etsinyt jotakin, vaikken ehkä ole itsekään osannut sanoa mitä. Nyt palaset alkavat pikkuhiljaa loksahdella kohdalleen.
 
Asiasta keskustellessamme oivalsin, että herkkyys ja henkisyys ovat kovastikin olleet läsnä perheessäni. Se on ilmennyt läheisenä suhteena luontoon, maapallon ja muiden planeettojen sekä tähtien liikkeisiin, eli vuodenaikojen merkityksenä. Tällaisten asioiden kautta herkkyys on päässyt ilmenemään rakentavasti, mutta myös toisenlaista herkkyyttä on olemassa. Sellaista, joka ei sopeudu tähän elämään ja yhteiskuntaan, vaan tavalla tai toisella kääntyy ihmistä vastaan.
 
Itseään vastaan on minunkin herkkyys ja henkisyys kääntyny. Koska minulla ei ole ollut mitään järkevää mallia kuinka toimia, olen harjoittanut paljon ja pitkään sellaista toimintaa, jolla olen yrittänyt nämä ominaisuudet peittää ja tukahduttaa. Olen juonut alkoholia ja polttanut tupakkaa. Olen katsellut televisiosta ohjelmia, jotka saivat minut huonovointiseksi, ja väittänyt itselleni että ei tunnu missään. Olen tehnyt kaikenlaista, mitä en edes välitä muistella tässä. Olen kamppaillut kovasti päästäkseni eroon herkkyydestä ja tullakseni kovaksi ja kyyniseksi.
 
Kundaliinijooga Yogi Bhajanin opetuksine ja taustalla vaikuttavine joogisine filosofioineen lopulta muodostaa minulle sellaisen viitekehyksen, joka auttaa ymmärtämään monia asioita itsessäni ja ympäristössäni. Viitekehyksen, jonka mukaan maailma ei ole niin yksiulotteinen, lättänä ja mitattavissa oleva kuin minulle on koulussa opetettu. Maailmassa on niin paljon muutakin. Joogafilosofian maailmankuvaan tutustumisen jälkeen alkaa oikeastaan vähän naurattaa se, miten vähän me maailmasta voimme tietää esimerkiksi niin kutsutun tieteen avulla. Tiede tavoittaa älyttömän pienen osan asioista. Esimerkiksi lääketiede, joka keskittyy vain fyysiseen kehoon. Yksi suosikkiesimerkeistä lääkäreiden suppeasta suhtautumisesta on se, kun kerroin lääkärille että minulla on tuntemuksia keuhkoissa. Lääkäri vastasi, että keuhkoissa ei ole tuntoreseptoreita, eli minulla ei voi olla tuntemuksia keuhkoissa. Oikeasti! Sen lääkärin mielestä sitten varmaankin kundaliinijoogit, jotka väittävät tuntevansa erilaisia energian virtauksia kehossaan, ovat pahan kerran väärillä jäljillä.
 
Jotkin vanhat asiat saavat nyt, kundaliinijoogaan ja joogafilosofiaan tutustumisen myötä vihdoin selityksensä. Se, kun leikin lapsena sormenpäissä tuntuvalla energialla, joka tuntui tosi hassulta ja mukavaltakin. Muut vaan eivät osanneet samaa leikkiä, he eivät saaneet minkäänlaista tunnetta sormenpäihinsä. Kaikki etiäiset, varmuudet asioista joista varmuutta ei voinut olla, kehon reaktiot ja muut. Kundaliinijoogan avulla voin hallitusti ja rakentavasti kehittää tätä herkkyyspuolta itsessäni, eikä siitä tarvitse enää niin kovasti päästä eroon. Kundaliinijooga kehittää ja vahvistaa herkkyyttä ihan jokaisessa, niissäkin jotka eivät omasta mielestään ole yhtään herkkiä.
 
Muuten, herkistä ihmisistä on kirjoitettu yhdestä näkökulmasta täällä.