Kotona ollaan taas, väsyneenä mutta kuitenkin. Raahauduin yöllä kotiin vasta pikkutunneilla. Jotenkin tuntuu siltä, että palaaminen Suomeen ja kotikonnuille venähtää aina sinne pikkutunneille vähintäänkin, tänne on joka paikasta niin pitkä matka.
 
Raahautuessani viimeistä kilometriä kotiin kaikkine matkatavaroineni, vastaan tuli aivan fiksun näköinen ja oloinen nuori mies. Mies kysyi, olisiko minulla antaa hänelle kahta euroa, hän tarvitsisi bussirahaa ja voisi antaa minulle vaikka tupakkaa rahoja vastaan. Jostakin vanhasta tottumuksesta vastasin, että minulla ei ole käteistä, en voi häntä auttaa. Se oli vale!
 
Jatkettuamme molemmat matkaamme eri suuntiin, iski minulle heti katumus mieleen. Miksi ihmeessä en voinut antaa hänelle kahta euroa? Minulla oli kukkaro pullollaan kolikoita, olisin aivan hyvin voinut antaa hänelle pari. Kahdella eurolla ei ole mitään merkitystä minun taloudelleni, mutta nuorta miestä ne olisivat voineet siinä tilanteessa auttaa kovastikin.
 
Voi miksi, miksi olin niin tyly. No, ehkä jo seuraavalla kerralla kun vastaava tilanne tulee eteen, osaan olla anteliaampi ja avuliaampi.