Onpas nyt vaikeaa aloittaa tämä juttu. Tarkoitukseni on kirjoittaa syömisestä, mutta en oikein tiedä mistä päästä alkaisin keriä aihetta auki. No, vaikka tästä: joogeille on olemassa ohjeita ei vain ruuan suhteen, vaan myös ruuan valmistuksen ja syömisen suhteen. Ruoka tulisi valmistaa huolella ja rakkaudella, mielellään vaikka mantroja laulaen. Olisi hyvä syödä rauhallisessa ja mukavassa ympäristössä, tarjoilla ruoka arvokkaasti, käyttää hetki siihen, että keskittyy omaan kiitollisuuteensa ruokaa kohtaan, ja syödä ruoka tietoisesti. Toisin sanoen ruoka pitäisi pureskella hyvin ja tietoisena jokaisesta suupalasta sen sijaan, että mättää ruokaa suuhunsa liikoja miettimättä.
 
Ei kuulosta hankalalta. Mutta ainakin kundaliinijoogaopettajakoulutuksen ruokailussa käytännöt olivat toisinaan sellaisia, että minulle ne tuottivat vaikeuksia. Ensinnäkin ajattelen, että ei ole kovin kunnioittavaa ruokaa tai kokkeja kohtaan, jos ruoka odottaa syöjiään kauan. Ja meillä se usein odotti. Toisinaan minulle oli tehty erillinen ruoka allergioideni takia, ja se ehti kylmetä moneen kertaan ennen kuin pääsimme syömään. Muiden ruoka pysyi paremmin lämpimänä, koska sitä oli niin paljon. Ja muutenkin, jostakin olen oppinut ja omaksunut sellaisen ajatuksen, että on epäkohteliasta antaa ruuan odottaa. Syöjät odottavat ruokaa, mutta ruoka ei odota syöjiä. Enkä ole ihan varma olenko halukas luopumaan tästä ajatusmallista. Ehkä, jos joku hyvin perustelee miksi siitä pitäisi luopua.
 
Sen kyllä tunnistan hyvin, että en aina syö tietoisesti. Syön turhan nopeasti, välillä melkein ahmien. Varsinkin jos on kova nälkä, ja ruoka on hyvää. Joskus istun siippaa vastapäätä ruokapöydässä, syön ja mietin samalla työasioita ajatuksiini uppoutuneena. Ruuan valmistus sentään meillä on tietoista ja asianmukaista puuhaa, usein samalla mukavaa yhdessäoloa siipan kanssa joogamusiikkia kuunnellen. Mutta sitten syödessä ajatukset karkaavat johonkin ihan muuhun. Siitä olen kuitenkin ollut ehdoton, että meille ei tule televisiota keittiöön. Sitäkin meillä on ehdotettu. Jokin roti siinä sentään pitää olla, että mitä voi tehdä samalla kun syö.