Juhannuspäivän iloksi lähdimme kunnon pyörälenkille. Alkukesä on mennyt aika kevyellä pyöräilyllä, mutta nyt on lisättävä lenkkien pituutta jos aiomme olla kunnossa kun pyöräilyloma koittaa. Ajoimme sellaiset 50 kilometriä, ja kyllä oli hiljainen kylätie jos toinenkin. Iso osa ihmisistä taitaa olla jossain maaseudulla ja vesillä. Kaupungissa on kerrankin mukavan rauhallista ja hiljaista.
 
Kun ei tarvinnut keskittyä muuhun liikenteeseen, saatoin hyvin katsella mitä kaikkea kaunista tienpientareilla kasvaa ja kukkii. No lupiineja tietenkin, ja paljon. Yllättävän harvassa paikassa ne oli jo niitetty. Taitaa tulla kiire niittää ne jos aikoo sen tehdä ennen siementen kypsymistä, sillä kukinta näytti olevan parhaimmillaan. Alkumatkasta lupiinikasvustot näyttivät kivalta, mutta pian silmä tottui niiden yltäkylläisyyteen ja komeuteen, ja alkoi etsiä vaatimattomampia kukkijoita.
 
Yhden pyörätien varsi oli täynnä kukkivaa valkoapilaa. Se on kyllä kaunis, niin tavallinen ja vaatimaton kuin se onkin. Seassa oli myös puna-apilaa, mutta se vasta aloitteli kukintaansa, joten en päässyt nuuskimaan sen mahtavan makeaa tuoksua. Pyörätien toisella puolella kukki ihan tasaisin välimatkoin käenkukka. Se sopisi ihan hyvin meidän puutarhaan, mietin ajaessani. Pitäisiköhän joskus tehdä pyöräretki, jonka tarkoituksena on siirrännäisen nappaaminen kyytiin? Toisaalta, se taitaa olla laitonta puuhaa ja siksi parempi jättää tekemättä: ei nimittäin taida kuulua jokamiehen oikeuksiin.
 
Kotona piti taas kaivaa värikuvakasvio esiin, sillä vaikka tunnen omasta mielestäni kohtuullisen paljon kotimaisia luonnonkukkia, tuli vastaan myös monta nimeltä tuntematonta lajia. Tai sitten niitä, joiden nimen olin jo unohtanut.
 
Tuntui ihan älyttömän hyvältä pyöräillä, ja ajo sujui reippaasti. Mutta kyllä sitten loppua kohti jalat olivat ihan tyhjät, vapisivat vaan kun yritin seistä polkimilla venyttääkseni selkää. Ja oikeassa akillesjänteessä alkoi tuntua rasitusvaivaa.
 
Kohta on aika viedä pyörä vuosihuoltoon, sillä pahimmat ruuhkat ovat helpottaneet huoltamossa, ja minä olen ensi viikolla reissun päällä niin että en tarvitse pyörää.