Vielä kesän alussa ajattelin, että syksy menee ihan mukavasti niin, että minulla on ohjattavana yksi kundaliinijoogatunti viikossa. Se tuntui ihan hyvältä ja riittävältä, ja varmasti se olisi sitä ollutkin. Mutta nyt on jotenkin käynyt niin, että viikoittaisia tunteja on tullut lisää. Tänäänkin kävin allekirjoittamassa työsopimuksen yhden liikuntapaikan kanssa, jossa tunnit alkavat heti ensi viikolla. Ja minua kysyttiin joogaa ohjaamaan toissapäivänä!
 
Joillekin kyselyille olen joutunut vastaamaan tylysti ei, sillä minulla tulee olemaan se uusi päivätyö. Työmatkat tarkoittavat junassa istumista, sillä työ ei sijaitse tässä kaupungissa. Työ matkoineen vie aikaa, enkä minä ainakaan vielä osaa arvioida kuinka kiireistä minun elämästä tulee. Se jää nähtäväksi.
 
Tänään sain myös sähköpostin, jossa minua pyydettiin sijaistamaan parilla kundaliinijoogatunnilla. Suostuin niihin, jotka minulle sopivat. Ja tänään hankin kahdelle omalle tunnilleni sijaisen, en pääse millään itse pitämään niitä tunteja. Onneksi sijainen löytyi, lämpimiä ajatuksia lähtee hänelle.
 
Sitä minä oikeastaan yritän tässä sanoa, että on kummallista – toki hienoakin – miten asiat sujuvat ja järjestyvät joskus ihan omia aikojaan. Minä oletan, että jos asiat tälle mallille asettuvat, niin minusta sitten myös on ne asiat hoitamaan.