Ennen Vuodatuksen ongelmista johtuvaa pakollista kesätaukoa taisin jäädä tilanteeseen, jossa olin lähdössä Frantsilaan retriittiin. Retriitin aiheina oli kundaliinijooga ja enneagrammi. Kundliinijooga oli tuttua jo entuudestaan, mutta enneagrammi oli uusi tuttavuus. Toki ennen retriittiä tein netissä testin, jonka avulla saattaa onnistua löytämään oman enneagrammityyppinsä. Minulla ei ollut mitään ongelmia löytää omaani, olen ilmiselvä vitonen. Eikä se ollut mikään yllätys, sen verran olen jo oppinut itseäni tuntemaan.
 
Retriitissä ehkä parasta oli aamusadhanat, joissa mantrat laulettiin kitaran ja jonkin sortin rumpujen säestyksellä. Ja Frantsilan ruoka, tietenkin! Ja mukavat ihmiset ympäri Suomea, joista yllättävän moni tutustui kundaliinijoogaan vasta retriitissä. Minusta olisimme voineet joogata enemmänkin – esimerkiksi aamusta iltaan – mutta toki teimme voimakkaita harjoituksia, jolloin vähempikin riittää ihan hyvin.
 
Tuttuun tapaan kävi niin, että varsinkin enneagrammia ja siihen liittyviä asioita käsiteltäessä minulla kävi aika tavattoman pitkäksi. Malttamattomana odotin, että menisimme eteenpäin. Samalla jotkut muut tuskailivat, kun uutta asiaa ja sisäistettävää tuli niin nopeasti. Parhaimman käsityksen koko enneagrammista sain, kun jätin yhden hengitysharjoituksen väliin ja sillä aikaa lueskelin sekä puoliksi selasin yhden enneagrammia käsittelevän kirjan.
 
Ihan kiinnostava juttu enneagrammi on, ei siinä mitään. Mutta en kokenut mitään herätystä. Enkä tiedä miksi enneagrammi olisi yhtään sen parempi väline itsetuntemukseen kuin mikään muukaan. Nyt sitten on senkin välineen perusteet hallussa.